Pikkasen laiskansorttisesti on tullut blogiin kirjoitettua...

Joulu tuli ja meni, samoin uusi vuosi. Ennen kisataukoa käytiin vielä marraskuussa oman seuran kisoissa pari agirataa tekasemassa, ne kisat meni kyllä aikas hienosti, tupla-0, molemmissa starteissa sijoitus 2., hävittiin kumpaisessakin Jarmolle ja Riff:lle. Eka rata oli oikeestaan tosi hyvä, toisessa oli vähän enempi vääntämisen makua. Siihen olisi ollut hyvä kisakausi lopettaa, mutta piti sitten mennä seuraavana viikonloppuna naapuriseuran kisoihin hakemaan kauden päättäjäisiksi tupla hylky. Eka rata meni pipariksi jo kun kolmosrima putosi, huoni käännös tai pohjan pehmeys yllätti koiran. Ja hypärillä vaan karattiin väärään päähän putkea. Kyllä jos saisi tuo hypärien kirous hellittää, viimeksi tulos tullu hypäriltä kohta 10 kk sitten.

Tiistaisin reeneissä on käyty ja muutaman kerran jotakin pientä käyty hallilla ottamassa, pääsääntöisesti Tirppa on ollut kyllä oikein hieno miekkonen. Aaltosen Mikon kurssille vuoden vaihteen molemmin puolin osallistuttiin, joitakin uusia ohjausjuttuja harjoiteltiin ja ohjaajan hölmöihin virheisiin saatiin hyviä kommentteja. Tokoakin ollaan reenattu... yhden kerran, tosin vain liikkeitä missä ei korkeat kierrokset haittaa kun poloinen belgi kävi hitusen turhan lämpimänä silloin ja ajattelin, että ihan turha alkaa pinnaansa polttamaan itseltä siinä tilanteessa. Ruutu oli hieno ja luoksetulo stoppeineen myös. Mut jos joskus meinataan kisata, niin tunnaria tarttis reenata ja kunnolla, ehkä kun sen saisi kuntoon, niin voisi vaikka voittajassa kokeilemassa käydä. Saa nähdä milloin saisi itsestään niin paljon irti, että moiseen puhaan ehtisi / jaksaisi alkaa. Onhan tässä toki aikaa, jos ajatuksena on, että toko tulee olemaan meillä sit se eläkeläislaji.

Duumi on käynyt agia viikottain ottamassa, intoa piisaa koiralla, mutta isäntää ei kisaaminen edes ajatuksena viehätä. Ehkä ne ei toki kisavalmiita olekkaan.

Pamin ekat kisat lähestyy. En varmasti saata katsoa niitten rataa, on se niin jännittävää. Reeneissä niillä sujuu ihan mukavasti, pikkupahoilaisella on vauhtia ja ajoittain likka jopa ohjaakin sitä ihan hyvin. Söhlinkiäkin toki sattuu, mutta eiköhän meno kokemuksen myötä parane. Ja kova hinku on kisaamaan, niin menkööt sitten, kisaamista oppii vain kisaamalla, eikä ne kaikki muutkaan ole täydellisen taitavia kun kisaamisen aloittavat. Pamsu on toisaalta melko nöyrä koira, ja se kyllä tekee ja kääntyy kun vain käsketään... ja ajoissa. Kuumuuhan se välillä liitäessään ihan huolella, mut kohtuu hyvin se likalla kuitenkin lapasessa on pysynyt.

Eilen oltiin Tirrin kanssa piiiitkästä aikaa kisaamassa, olihan meillä tässä 2 kk:n kisatauko. Eli aamulla lähettiin ajamaan kohti Kemiä ja Junkohallia. Alunperin oli tarkoitus, että koko perhe lähtee reissuun, mut Muksun sairauden vuoksi päädyin lähtemään kahestaan otuksen kanssa. Aikataulu ittelläni vain sen verran mätti, että kurvasin kisapaikalle just puoli tuntia ennen ekaa rataantutustumista. Äkkiä ilmottautmaan, häkki ja kamat halliin, koiran ulkoitulus ja vaatteen vaihto ja suoraan rataan tutustumiseen. Maxi3:t aloitti. Ei sovi tuo tuommoinen itselle ollenkaan, oma ajatus ihan sekasin ku koiran hain, ja me lähettiin viel 3:na. Siinä vielä numerolappu selkään ja suorilta radalle. Eli eipä ihme, että koirakin levisi jo heti alusta... Karkasi lähdöstä, mut kaksi ekaa estettä meni oikein, huono lähetys puomin alla olevaan putkeen, kielto ja pomppasi puomin ylösmenon yli ja hyl tuli jo siitä. Koira uudelleen putkeen ja karkasi sitten seläntakaa a:lle kun piti keinulle mennä. Loikkasi a:lta sivusta pois ja raivokkaasti haukkuen pomppi ympärillä ja vasta ties kuinka monennella käskyllä suvaitsi mennä edessään olevalle keinulle. Pari estettä siitä jatkettiin, kunnes a:n (jonka kontaktin otti hyvin) jälkeen taas karkasi putkeen, joten kurvattiin siitä sitten loppusuoralle. Loppui Tirrin ilottelu, kun nyt ei yhtään oltu sen kanssa samalla radalla yhdessä hommia tekemässä. Rata oli kyllä profiililtaan oikein sujuva, haastava mut ei mitenkään erityisen vaikea, jokunen ansakohta vaan, mut ei vain maxeissa tullut kun 2 ihanneaikaan päässyttä nollaa. Tän A-kisan tuomarina oli Virran Rauno.

Seuraavalle radalle ehtikin sitten rauhassa valmistautua, odotusaikaa oli 5 tuntia, joka kyllä kului oikein rattoisasti muitten kanssa jutskaillessa. Jälleen lähdettiin alkupäässä. Nyt oli oma ajatus kasassa ja koirakin pysyi lapasessa. Heti alussa oli laaja kaarros ja samoin hieman myöhempänä, mut muuten ihan kelpo rata. Kontaktit otti nyt hyvin ja ansakohdat onnistui. Ajalla 40,08 ihanneaika alittui 3,92 sek, sijoitus oli 7. Etenemisnopeus meillä oli tuolla radalla 3,57 m/sek, kun luokkavoittaja bc Zici ja Tarja eteni 4,06 m/sek. Eli paljon pitäisi belgipojan juosta lujempaa jos meinaa bortsuille pärjätä. Tän b-kisan tuomaroi Tuomo Pajari.

C-kisa oli sitten taas Virran tuomaroima hyppyrata. Hauska rata jälleen, putkiansoja oli jälleen, mut muuten oikein sujuva. Ja sitten itte mokasi kepit, jotenkin ajauduin turhan pitkälle ja sillä sain Tirrin kakkosväliin. Ja Tirri kun on niin varma keppien hakija, että pitikin ittellä sössätä. Otus kiehahti kun otin sen kepeiltä pois, räyhäsi ja poukkoili ja sai siinä sitten samalla toisen kiellon ennen ku matka jatkui. Renkaan jälkeen hyppy oli huono ja sai riman jonnekki nivusiin kiinni, onneksi ei kuitenkaan satuttanut itseään. Tokavika este mentiin sitten ohitse kun ei oikein kaiken sählingin jälkeen tullut ohjattua. Mut tulipahan kokeiltua hankalimmat kohdat, mitkä kuitenkin sujui ihan hyvin. Eli hyl hypäriltä. Heh, noita hypäri-hylkyjä meillä alkaa olla semmoinen suht pitkä putki. Viimeksi hypäriltä saatu tulos maaliskuussa. Tai no sm:ssä se ekarata oli myös hypäri ja sieltä tuli kuitenki tulos, samoin epävirallinen belgien joukkuerata jossa tehtiin virheetön suoritus, mutta muuten ei hypäriltä ole meille irronnut muuta ku hylkyjä. Eli kaikki meijän tän sm-nollien keruukauden nollat on aginollia. Oli kuitenkin aivan loistavan mukava taas kisata, vaikka tulostaso olikin hieman kirjava.

Ens viikonloppuna kisataan oman seuran kisoissa lauantaina, joten hypäriä ei mennä ja "kirousta" ei voida poistaa. Mut ihan tän asian vuoksi ilmotin Tirrin sitä seuraavalle viikonlopulle kas:n kisoihin lauantaille (vaikka ne on myöhäisen illan kisat, ehtiipähän toipua pikkujouluista...). Ja sitten tuleekin loppuvuoden kisatauko. Ensi vuoden puolella tammikuussa on tarkoituksena suunnata pakkasralliin, ja JOS kaikki hyvin menee, niin Paksu-Pami aloittaa silloin kisauransa, ja loppukuussa on sitten myös oman seuran kisat.

Näin se aika vain rientää, hallikautta eletty jo kuukauden verran. Kiirettä pitää, joten hallilla on tullu käytyä vain omalla reenivuorolla. Tai no yhtenä viikonloppuna tuli käytyä jotakin pientä ottamassa, mut muuten on kyllä melkoisen vähäistä ollut. Viime viikon reenit meiltä Tirrin kanssa jäi väliin, jo kaksi viikkoa vaivannut yskä oli niin raivostuttavalla mallilla, että köhimisestä ei loppua meinannut tulla päivin eikä öin, mut nyt ehkä pikkuhiljaa alkaisi helpottaan. Possulentsua odotellessa... Reeneissä Tirri on toiminut ihan mukavasti, hieman meinaa olla taas halliin päästyään kuumakalle, herkästi räyhää kun keittää yli. Toissaviikolla saatiin se narulelullaan kuumentamalla tekemään kontaktivirhe, jotta pääsin sen siitä torumaan, mut muuten kontaktit toimii hyvin, kuten aina reeneissä...

Duumilla ja Petrillä on mennyt paremmin kuin odotinkaan, siis itteasiassa reenimäärään nähden oikein hyvin. Tietty Petrillä on vielä ihan peruskäsitteitten kanssa hankalaa, mutta omalla tyylillään se saa Duumin ihan kivasti kulkemaan. On se Duumi paljon enempi kuulolla Petrin ku mun kanssa, vaikka näyttää se isännänki kanssa kuumuvan ja räykyttävän, toinen polo kun on ihan villinä kun pitkästä aikaa pääsee liitämään. Eikä ainakaan vielä ole pahempia perheriitoja reeneissä tullut, enkä ole sanonu että anna ku minä näytän... ku ihan vain pari kertaa. Oikein mukava on tuota nykyistä ryhmää kouluttaa, kaikki on tavoitteellisia kisaajia, joten tekemisen meininki on sen mukaista. Toivottavasti vaan osaan niille jotakin antaa, muutaki ku rakentaa radan.

Pamsu on ollut reeneissä täynnä vauhtia ja villiyttä. Hallikauteen siirtyminen oli sille jonninmoinen ahistuksen paikka, paljon koiria ja ihmisiä ku sullotaan ahtaampaan tilaan. Noora reenaa nyt 1-luokan ryhmässä, ja koska harjoitukset ovat vaativampia, on myös virheitä tullut enemmän. Mut myös hienoja onnistumisia. Hyvin se pikkupeto menee, kunhan likka vaan ehtii petoaan ohjaamaan. Jokunen viikko sitten Pami oli mulla mukana meijän reeneissä, ja oli pakko kokeilla että miten sujuu 3-luokan reeni. Eka yritys meni harjotteluksi, mut toinen yritys oli varsin hyvä . Likka on nyt kipeänä, ja jos tauti ei itteeni tartu, niin meinaan huomenna mennä reeneihin Pamin kanssa.

Pami ja Noora kävi lokakuussa KAS:n epävirallisissa agikisoissa. Möllirata oli varsin hieno, harmittavasti vain likka jäi pedostaan lopussa sen verran jälkeen, että ei saanut ohjattua vimpalle hypylle, jonka Pami sitten hyppäs väärään suuntaan. Hyl = 10 vp mölleissä, joten tällä tuloksella olivat minimölleissä 2. 1-luokan rata oli myös oikein hieno, eka rima harmillisesti tippui (elukka ei sit voinut istuuntua oikein, ku piti kuikkia että mitä selän takana tapahtuu...) ja kepeiltä tuli kielto (pikkasen oli turhan luja vauhti ja meinasi mennä muurille), eli 10:lla maaliin ja sillä voittivat min1:t.

Aina se vain syksyllä tuntuu siltä, että ihanaa kun kohta saadaan katto pään päälle . Hallikausi alkaa tosin vasta kahden viikon päästä, joten tässä tulee pien treenitauko tähän väliin. Muutenhan toki voisi itsekseen käydä reenaamassa, mutta taisipa Tirrille tulla kennelyskä joten parin viikon saikku on ihan paikallaan. Pami alkoi yskiä viikko sitten, tais saada pöpön kun pari vkoa siiten kävi elukkalekurissa kuvauksissa. Pieni poloinen oli kyllä aika surkea, mut nyt se on täysin toipunut ja oma iloinen ja villi itsensä.

Tirrin kanssa jäi siis viime kisojen jälkeen parit agireenit käymättä, mut viime viikolla oltiin kaatosateessa reenaamassa mm-kisojen kuvioita. Yllättävän hyvin meni kun vain muisti huolella ohjata ohi ansojen. Viime viikolla käytiin myös hakuilemassa, eipä enää arki-iltoina töitten jälkeen ole oikein hakumettään asiaa, pimeä tulee yllättävän varhain. Reenit meni osin hyvin ja osin taas ei... Ja tarkkuusetsintääkin yksi päivä otettiin, kertaallen jo säikähdin että 5 senttinen meni belgin vatsaan, mutta ei sentään. Melko hyvin Tirri osasi, kun ottaa huomioon että ekaa kertaa ko. asiaa kokeitiin metsässä.

Hallikaudella Tirri reenaa viime talviseen tapaan itseohjautuvassa ryhmässä tiistain lepakkovuorolla. Ja itte koulutan 3-luokan koiria maanantaisin, ääk!! Meijän Duumi kera isännän aloittaa nyt agility reenaamisen tuossa mun ryhmässä. Koirahan osaa, mutta Petrille aluevaltaus on ihan uusi. Saapas nähdä miten homma lähtee sujumaan, ei toki oo ihan helppoa aloittaa 3-luokasta harjoitteleminen, vaikka toki se helpottaa että koira kuitenkin osaa, hakee mm. kepit oikein ties kuinka kaukaa, ei tartte miettiä, että oliko se eka keppi nyt koiran millä puolella.  Ja Nooran & Pamsu reenailee sitten Anskun kouluttamassa 1-luokan ryhmässä, jote ittekkin pari kertaa nyt syksyllä tuun kouluttaan. Pami oli kyllä täynnä vauhtia ja villiyttä viimeisissä kesäkauden agireeneissä ennen yskään sairastumistaan. Voipihan niillä jonkinnäköisiä ongelmia olla edessä sitten kun koira pitäisi saada käännettyä vaikkapa putkiansa kohdissa...

Viikonloppuna oli sitten meijän osalta tän kauden vimpat ulkokisat. Ja tälläkertaa lintsasin talkoilusta ja keskityin ihan vaan kisaamiseen ;-)

A-kisassa oli oikein mielenkiintoinen putkihässäkkä, jossa kaksi mutkaputkea oli vieretysten ja tässä kohdassa tuli useampia hylkyjä. Tirriäinen oli oikein hyvin kuulolla ja meni oikeisiin putkiin oikeaan aikaan. Ja muutenkin teki oikein hienon radan ottaen kontaktit hyvin. Mutta puomin jälkeen tokavimppana oleva muuri oli melkoisen hankalassa kulmassa ja Tirri näki jo maalihypyn mille yritti sinkaista muurin ohi, käännähti kuitenkin maalihypyn edestä takaisin ja otin muurin kautta maaliin, kun aika toisaalta kiinnosti. Alle ihanneajan päästiin tuosta ylimääräeisestä laajasta kaarroksesta huolimatta, eli jos olisi hypännyt muurin ja siitä malliin niin aika olisi ollut ihan hyvä. B-kisassa Tirrillä loppui sitten maltti... Tuomari muutti rataa ennen maxeja ja jo siinä meinasi mennä ajatus solmuun kun oli jo mielessään tenhyt suunnitelman miten rata menee. Nyt radalla mentiin a kahteen kertaan niin että siinä välissä vain kävästiin putkisuorittamassa. Alkurata sinne a:lle asti meni oikein hyvin. Ekan kerran a:lla otti kontaktin, mutta toisella kerralla loikkasi. Tiukka ärähdys belgille ja seurauttaen pois kentältä. Ja kun ei maalin jälkeen palkaa saanut oli Tirrin ilme vähintäänkin hölmistynyt. Hiljaisuuden vallitessa käytiin jäähdyttelylenkki. Tirri oli kyllä hämillään, korvat luimussa vieressä sipsutteli ja aina välillä kuonolla kättä tönäisi. Saapa nähhä montako kertaa tuo sama saadaan toistaa jotta belgin päähän uppoaa, että jos se ei tee niinku sanotaan niin sitten ei tehhä ollenkaan. Kun kyse ei todellakaan ole siitä ettäkö se ei osaisi. Jos en ihan väärin muista, niin reeneissä se ei ole kertaakaan tänäkesänä alastulossa virhettä tehnyt (paitti silloin Minnan koulutuksessa). Viime treeneissäkin oli kyllä vauhtia, mutta kontakteille stoppasi tosi hyvin.

Sunnuntaina aloitettiin hyppyradalla. Rata itsessään oli helppo, oikeestaan yksi ainoa pikkusen kinkkisempi kohta siinä oli, ja just siinä jäin sen verran jälkeen että en ehtinyt ohjaamaan ennen putkea kuten olin suunnitellut, eikä Tirri pelkällä tässä käskyllä enää itseään kääntänyt vaan ampaisi häntä suorana väärään päähän putkea. D-kisassa tehtiin sitten vihdoin sen vimppa puuttuva sm-nolla. Alussa meinasi mennä ohjaus sekaisin, mut onneksi jo kolmannella esteellä, keinulla sain paketin kasaan. A:n alastulo olisi voinut olla parempi. Pussin jälkeen teki melkoisen kaarroksen. Puomin kontaktit oli nyt hyvät. Loppusuoralla (5 hyppyä kentän päästä päähän suorassa linjassa) meinasi köhäisen ohjaajan vahti hyytyä, ja varsinkin vimpassa estevälissä koira jarrasi, mutta hyppäsi sentään pudottamatta vimpankin esteen. Aika oli ihan hyvä, ihanneaika alittui 7,78 sek., mutta sillä oltiin vasta 9. Mut ei sijoituksella väliä, nytpähän voi alkaa valmistautumaan siihen että kesäkuussa Vantaalla kisataan - ja tavoitteena olisi silloin päästä finaaliradalle ;-)