Kylmä, luminen ja kiireinen alkuvuosi on jo ehtinyt helmikuun loppupuolelle... Kisojakin takana on jo kolmet. Tän vuoden kisat aloitettiin tammikuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna Kemin Pakkasrallista. Pami aloitti siellä kisauransa. Mittauskin meni peloista huolimatta hyvin, Pami on siis mini ja tuomari Harrilla on edelleen kaikki sormet tallella

Pami ja Noora ottivat pakkasrallissa kaksi agirataa. Ensimmäinen rata oli todella hieno ja puhdas, mutta niin vain Pamsu ehti likan selän takaa karata puomille ennen loppusuoraa ja harmittava hylky sieltä tuli. Likka-lasta tämä suuresti sapetti, mutta onneksi seuraavalla radalle kasasi itsensä ja ohjasi jämäkästi pikku otuksensa ratavirheittä maaliin. Upea 0-voittto hyvällä ajalla vaikka keinulla vauhti hyytyikin. Jämsän Jarmo tuomaroi tämän 0-radan. Tirri meni pakkasrallissa myös 2 rataa, Huittisen Annen tuomaroimalla agiradalla Tirri bongaili kesken keppien muuta perhettä niin että rytmi sekosi ja siitä vitska. Otettiin kepit alusta ja muutenkin ohjaus ajoittain oli ihan hukassa joten ihanneaikakin ylitettiin 1,58 joten tulos siis 6,58. Hypärillä olikin sitten tuomarina Huittisen Harri, rata tosin taisi olla vaimonsa käsialaa ja aikas kimurantti. Mut niin vain saatiin katkaistua miedän pitkä tuloksenton hyppyrataputki ja ilman ratavirheitä päästiin maaliin. Ihanneaika alittui 3,88 sek ja sijoitus sillä oli 3. Etenemisnopeuksia kun kattelin, niin Pamin vauhti agiradalla oli lähes sama ku Tirrin hyppyradalla. Ei se Tirrin rata paras mahdollinen ollut, ohjaus edelleen ajoittain oli mitä sattuu ja joitakin turhia kaarroksia tuli. Etenemisnopeus meillä oli 3,96 m/sek.

 

Viikko pakkasrallin jälkeen oli sitten oman seuran kisat ja tuomarina Henri Luomala. Meijän perhelle oli semmoinen neljän hylyn päivä... Pami aloitti aamun hyppyradalla. Oli vain äiti-ihmisellä jäänyt kertomatta semmoinen sääntöihin liittyvä asia, että rengas pitää mennä uudelleen jos koira hyppää sen kehikosta. Rengas oli vaikeassa kulmassa (maxeille sitä muutettiinkin) ja Pami siis loikkasi sen kehikosta mutta jatkoivat vain matkaa ja hylkääntyivät siis siitä. Muuten oli sujuvaa menoa, tosin olisi se hylky sitten kuitenkin tullut kolmanneksi vimpalle estelle kun livisti pituudelle. Agiradalla schipperke lähti sitten lapasesta ihan kunnolla. Karkasi lähdöstä ja sen jälkeen menikin kiehumiseksi, hylky tuli kun ampasi häntä suorana ansaputkeen. Meinasi likallakin mennä hermot villipetonsa kanssa joka haukkui ja pyöri ihan villinä. Ja iltapäivän puolella oli sitten Tirrin hylkyjen vuoro. Hypäri oli profiililtaan helpohko, mutta ohjaaja ei saanut liikuttua kunnolla ja ei ehtinyt ohjata koiraa oikein, joten päästeli eseen ohi ja hyppäsi sen takaisin päin. Agiradalla rima putosi ihan alkuradasta, ja hylky tuli kun ohjaus oli melko hankalalle keppikulmalle huono ja Tirri paukautti 2 väliin. Oli jo tovin pujotellut kun sain otettua sen pois jolloin pyörähti ympäri ja pujotteli takasinpäin ja siitä siis hyl.

 

Seuraavaksi oli vuorossa viikko sitten kas:n agikisat. Ja taas Pami ja Tirri molemmat 2 starttia kisasivat. Pami jälleen aloitti. Eka rata oli niillä oikein hieno, harmillisesti vain likka ohjasi puomista otuksensa ohi eli siitä kielto ja tuomari tuomitsi jostain syystä keinun alastulolta vitskan. Kontaktin se ainakin otti ja videolta kuuluu kuinka keinu maahan kopsahtaa ennen ku elukka poistuu keinulta. Tuloksella 10 sijoittuivat kuitenkin 3. Etenemisnopeus oli radalla heillä 3,51 sek. Hypäri olikin sitten enemmän säätämistä, näyttää vauhti kiihtyvät vähän turhan lujaksi... Juoksi yhden esteen ja myös renkaan ohi, mutta tälläkertaa ensimmäistä esteen ohitusta ei tuomari ollutkaan tuominnut. Lisäksi radan loppupuolella kääntyi hypyltä väärään suuntaan ja teki siinä ihme pyörähdyksen. Loppuradasta likalla meni reitti hukkaan ja meinasi ohjata koiran lähtöhypylle, mutta just viime tipassa huomasi että ei se niin mennytkään joten kieräytti koiran lähtöhypyn ympäri takaisin oikealle reitille. Ihan fiksusti kyllä osasi korjata Noora tilanteen. Ihanneaika vain ylittyi 0,78 sek, eli tulokseksi tuli 5,78 ja sij. 2.

Illalla sitten oli Tirrin vuoro agiliitää. Agirata meni meillä aikalailla nappiin, koira tuntui hyvältä ja oma ohjaus pitkästä aikaa myös. Ratavirheettömästi tultiin maaliin, ihanneaika alittui 8,03 sek ja sillä Tirri nappasi voiton. Etenemisnopeus radalla oli meillä 4,46 m/sek, mikä varmaan alkaa olla aikalailla parasta mihin pystytään, tai ainakaan en hirveesti keksi paikkoja mistä aikaa olisi tuolla radalla voinut vielä nipistää. Tai no tietty ainahan karrokset vois olla tiiviimmät ja kontaktit nopeemmat. Eli nyt saatiin sitten 0-voitto eli tulokset karsintoja varten olisi kasassa. Mietin vaan, että karsintoihin lähemmä vaan jos myös Tirrin tyttöystävä Fiia kera Annikan lähtee myös. Hypärillä Tirri suoritti myös virheettömästi, mutta se rata ei ollut läheskään niin sujuva kuin eka rata. Ohjaaja oli ties kuinka monessa kohdassa jäljessä ja putkiansa saatiin ohitettua vähemmän kauniilla tyylillä, mutta sattuipa niin hyvin että Tirri oli kuitenkin nopein nollan saanut, eli toinen 0-voitto ja samalla meijän eka hyppyserti . Etenemisnopeus oli huomattavasti huonompi, 3,84 m/sek.

Kisaamisen lisäksi toki viikottain ollaan reeneissä käyty, ei vain oikein monesti ole tullut käytyä hallilla ittekseen mittään ottamassa, jospa tässä kun kevättä kohti mennään ja ilmatki toivottavasti lämpenee saisi itsestään enemmän irti

Pikkasen laiskansorttisesti on tullut blogiin kirjoitettua...

Joulu tuli ja meni, samoin uusi vuosi. Ennen kisataukoa käytiin vielä marraskuussa oman seuran kisoissa pari agirataa tekasemassa, ne kisat meni kyllä aikas hienosti, tupla-0, molemmissa starteissa sijoitus 2., hävittiin kumpaisessakin Jarmolle ja Riff:lle. Eka rata oli oikeestaan tosi hyvä, toisessa oli vähän enempi vääntämisen makua. Siihen olisi ollut hyvä kisakausi lopettaa, mutta piti sitten mennä seuraavana viikonloppuna naapuriseuran kisoihin hakemaan kauden päättäjäisiksi tupla hylky. Eka rata meni pipariksi jo kun kolmosrima putosi, huoni käännös tai pohjan pehmeys yllätti koiran. Ja hypärillä vaan karattiin väärään päähän putkea. Kyllä jos saisi tuo hypärien kirous hellittää, viimeksi tulos tullu hypäriltä kohta 10 kk sitten.

Tiistaisin reeneissä on käyty ja muutaman kerran jotakin pientä käyty hallilla ottamassa, pääsääntöisesti Tirppa on ollut kyllä oikein hieno miekkonen. Aaltosen Mikon kurssille vuoden vaihteen molemmin puolin osallistuttiin, joitakin uusia ohjausjuttuja harjoiteltiin ja ohjaajan hölmöihin virheisiin saatiin hyviä kommentteja. Tokoakin ollaan reenattu... yhden kerran, tosin vain liikkeitä missä ei korkeat kierrokset haittaa kun poloinen belgi kävi hitusen turhan lämpimänä silloin ja ajattelin, että ihan turha alkaa pinnaansa polttamaan itseltä siinä tilanteessa. Ruutu oli hieno ja luoksetulo stoppeineen myös. Mut jos joskus meinataan kisata, niin tunnaria tarttis reenata ja kunnolla, ehkä kun sen saisi kuntoon, niin voisi vaikka voittajassa kokeilemassa käydä. Saa nähdä milloin saisi itsestään niin paljon irti, että moiseen puhaan ehtisi / jaksaisi alkaa. Onhan tässä toki aikaa, jos ajatuksena on, että toko tulee olemaan meillä sit se eläkeläislaji.

Duumi on käynyt agia viikottain ottamassa, intoa piisaa koiralla, mutta isäntää ei kisaaminen edes ajatuksena viehätä. Ehkä ne ei toki kisavalmiita olekkaan.

Pamin ekat kisat lähestyy. En varmasti saata katsoa niitten rataa, on se niin jännittävää. Reeneissä niillä sujuu ihan mukavasti, pikkupahoilaisella on vauhtia ja ajoittain likka jopa ohjaakin sitä ihan hyvin. Söhlinkiäkin toki sattuu, mutta eiköhän meno kokemuksen myötä parane. Ja kova hinku on kisaamaan, niin menkööt sitten, kisaamista oppii vain kisaamalla, eikä ne kaikki muutkaan ole täydellisen taitavia kun kisaamisen aloittavat. Pamsu on toisaalta melko nöyrä koira, ja se kyllä tekee ja kääntyy kun vain käsketään... ja ajoissa. Kuumuuhan se välillä liitäessään ihan huolella, mut kohtuu hyvin se likalla kuitenkin lapasessa on pysynyt.

Eilen oltiin Tirrin kanssa piiiitkästä aikaa kisaamassa, olihan meillä tässä 2 kk:n kisatauko. Eli aamulla lähettiin ajamaan kohti Kemiä ja Junkohallia. Alunperin oli tarkoitus, että koko perhe lähtee reissuun, mut Muksun sairauden vuoksi päädyin lähtemään kahestaan otuksen kanssa. Aikataulu ittelläni vain sen verran mätti, että kurvasin kisapaikalle just puoli tuntia ennen ekaa rataantutustumista. Äkkiä ilmottautmaan, häkki ja kamat halliin, koiran ulkoitulus ja vaatteen vaihto ja suoraan rataan tutustumiseen. Maxi3:t aloitti. Ei sovi tuo tuommoinen itselle ollenkaan, oma ajatus ihan sekasin ku koiran hain, ja me lähettiin viel 3:na. Siinä vielä numerolappu selkään ja suorilta radalle. Eli eipä ihme, että koirakin levisi jo heti alusta... Karkasi lähdöstä, mut kaksi ekaa estettä meni oikein, huono lähetys puomin alla olevaan putkeen, kielto ja pomppasi puomin ylösmenon yli ja hyl tuli jo siitä. Koira uudelleen putkeen ja karkasi sitten seläntakaa a:lle kun piti keinulle mennä. Loikkasi a:lta sivusta pois ja raivokkaasti haukkuen pomppi ympärillä ja vasta ties kuinka monennella käskyllä suvaitsi mennä edessään olevalle keinulle. Pari estettä siitä jatkettiin, kunnes a:n (jonka kontaktin otti hyvin) jälkeen taas karkasi putkeen, joten kurvattiin siitä sitten loppusuoralle. Loppui Tirrin ilottelu, kun nyt ei yhtään oltu sen kanssa samalla radalla yhdessä hommia tekemässä. Rata oli kyllä profiililtaan oikein sujuva, haastava mut ei mitenkään erityisen vaikea, jokunen ansakohta vaan, mut ei vain maxeissa tullut kun 2 ihanneaikaan päässyttä nollaa. Tän A-kisan tuomarina oli Virran Rauno.

Seuraavalle radalle ehtikin sitten rauhassa valmistautua, odotusaikaa oli 5 tuntia, joka kyllä kului oikein rattoisasti muitten kanssa jutskaillessa. Jälleen lähdettiin alkupäässä. Nyt oli oma ajatus kasassa ja koirakin pysyi lapasessa. Heti alussa oli laaja kaarros ja samoin hieman myöhempänä, mut muuten ihan kelpo rata. Kontaktit otti nyt hyvin ja ansakohdat onnistui. Ajalla 40,08 ihanneaika alittui 3,92 sek, sijoitus oli 7. Etenemisnopeus meillä oli tuolla radalla 3,57 m/sek, kun luokkavoittaja bc Zici ja Tarja eteni 4,06 m/sek. Eli paljon pitäisi belgipojan juosta lujempaa jos meinaa bortsuille pärjätä. Tän b-kisan tuomaroi Tuomo Pajari.

C-kisa oli sitten taas Virran tuomaroima hyppyrata. Hauska rata jälleen, putkiansoja oli jälleen, mut muuten oikein sujuva. Ja sitten itte mokasi kepit, jotenkin ajauduin turhan pitkälle ja sillä sain Tirrin kakkosväliin. Ja Tirri kun on niin varma keppien hakija, että pitikin ittellä sössätä. Otus kiehahti kun otin sen kepeiltä pois, räyhäsi ja poukkoili ja sai siinä sitten samalla toisen kiellon ennen ku matka jatkui. Renkaan jälkeen hyppy oli huono ja sai riman jonnekki nivusiin kiinni, onneksi ei kuitenkaan satuttanut itseään. Tokavika este mentiin sitten ohitse kun ei oikein kaiken sählingin jälkeen tullut ohjattua. Mut tulipahan kokeiltua hankalimmat kohdat, mitkä kuitenkin sujui ihan hyvin. Eli hyl hypäriltä. Heh, noita hypäri-hylkyjä meillä alkaa olla semmoinen suht pitkä putki. Viimeksi hypäriltä saatu tulos maaliskuussa. Tai no sm:ssä se ekarata oli myös hypäri ja sieltä tuli kuitenki tulos, samoin epävirallinen belgien joukkuerata jossa tehtiin virheetön suoritus, mutta muuten ei hypäriltä ole meille irronnut muuta ku hylkyjä. Eli kaikki meijän tän sm-nollien keruukauden nollat on aginollia. Oli kuitenkin aivan loistavan mukava taas kisata, vaikka tulostaso olikin hieman kirjava.

Ens viikonloppuna kisataan oman seuran kisoissa lauantaina, joten hypäriä ei mennä ja "kirousta" ei voida poistaa. Mut ihan tän asian vuoksi ilmotin Tirrin sitä seuraavalle viikonlopulle kas:n kisoihin lauantaille (vaikka ne on myöhäisen illan kisat, ehtiipähän toipua pikkujouluista...). Ja sitten tuleekin loppuvuoden kisatauko. Ensi vuoden puolella tammikuussa on tarkoituksena suunnata pakkasralliin, ja JOS kaikki hyvin menee, niin Paksu-Pami aloittaa silloin kisauransa, ja loppukuussa on sitten myös oman seuran kisat.

Näin se aika vain rientää, hallikautta eletty jo kuukauden verran. Kiirettä pitää, joten hallilla on tullu käytyä vain omalla reenivuorolla. Tai no yhtenä viikonloppuna tuli käytyä jotakin pientä ottamassa, mut muuten on kyllä melkoisen vähäistä ollut. Viime viikon reenit meiltä Tirrin kanssa jäi väliin, jo kaksi viikkoa vaivannut yskä oli niin raivostuttavalla mallilla, että köhimisestä ei loppua meinannut tulla päivin eikä öin, mut nyt ehkä pikkuhiljaa alkaisi helpottaan. Possulentsua odotellessa... Reeneissä Tirri on toiminut ihan mukavasti, hieman meinaa olla taas halliin päästyään kuumakalle, herkästi räyhää kun keittää yli. Toissaviikolla saatiin se narulelullaan kuumentamalla tekemään kontaktivirhe, jotta pääsin sen siitä torumaan, mut muuten kontaktit toimii hyvin, kuten aina reeneissä...

Duumilla ja Petrillä on mennyt paremmin kuin odotinkaan, siis itteasiassa reenimäärään nähden oikein hyvin. Tietty Petrillä on vielä ihan peruskäsitteitten kanssa hankalaa, mutta omalla tyylillään se saa Duumin ihan kivasti kulkemaan. On se Duumi paljon enempi kuulolla Petrin ku mun kanssa, vaikka näyttää se isännänki kanssa kuumuvan ja räykyttävän, toinen polo kun on ihan villinä kun pitkästä aikaa pääsee liitämään. Eikä ainakaan vielä ole pahempia perheriitoja reeneissä tullut, enkä ole sanonu että anna ku minä näytän... ku ihan vain pari kertaa. Oikein mukava on tuota nykyistä ryhmää kouluttaa, kaikki on tavoitteellisia kisaajia, joten tekemisen meininki on sen mukaista. Toivottavasti vaan osaan niille jotakin antaa, muutaki ku rakentaa radan.

Pamsu on ollut reeneissä täynnä vauhtia ja villiyttä. Hallikauteen siirtyminen oli sille jonninmoinen ahistuksen paikka, paljon koiria ja ihmisiä ku sullotaan ahtaampaan tilaan. Noora reenaa nyt 1-luokan ryhmässä, ja koska harjoitukset ovat vaativampia, on myös virheitä tullut enemmän. Mut myös hienoja onnistumisia. Hyvin se pikkupeto menee, kunhan likka vaan ehtii petoaan ohjaamaan. Jokunen viikko sitten Pami oli mulla mukana meijän reeneissä, ja oli pakko kokeilla että miten sujuu 3-luokan reeni. Eka yritys meni harjotteluksi, mut toinen yritys oli varsin hyvä . Likka on nyt kipeänä, ja jos tauti ei itteeni tartu, niin meinaan huomenna mennä reeneihin Pamin kanssa.

Pami ja Noora kävi lokakuussa KAS:n epävirallisissa agikisoissa. Möllirata oli varsin hieno, harmittavasti vain likka jäi pedostaan lopussa sen verran jälkeen, että ei saanut ohjattua vimpalle hypylle, jonka Pami sitten hyppäs väärään suuntaan. Hyl = 10 vp mölleissä, joten tällä tuloksella olivat minimölleissä 2. 1-luokan rata oli myös oikein hieno, eka rima harmillisesti tippui (elukka ei sit voinut istuuntua oikein, ku piti kuikkia että mitä selän takana tapahtuu...) ja kepeiltä tuli kielto (pikkasen oli turhan luja vauhti ja meinasi mennä muurille), eli 10:lla maaliin ja sillä voittivat min1:t.

Aina se vain syksyllä tuntuu siltä, että ihanaa kun kohta saadaan katto pään päälle . Hallikausi alkaa tosin vasta kahden viikon päästä, joten tässä tulee pien treenitauko tähän väliin. Muutenhan toki voisi itsekseen käydä reenaamassa, mutta taisipa Tirrille tulla kennelyskä joten parin viikon saikku on ihan paikallaan. Pami alkoi yskiä viikko sitten, tais saada pöpön kun pari vkoa siiten kävi elukkalekurissa kuvauksissa. Pieni poloinen oli kyllä aika surkea, mut nyt se on täysin toipunut ja oma iloinen ja villi itsensä.

Tirrin kanssa jäi siis viime kisojen jälkeen parit agireenit käymättä, mut viime viikolla oltiin kaatosateessa reenaamassa mm-kisojen kuvioita. Yllättävän hyvin meni kun vain muisti huolella ohjata ohi ansojen. Viime viikolla käytiin myös hakuilemassa, eipä enää arki-iltoina töitten jälkeen ole oikein hakumettään asiaa, pimeä tulee yllättävän varhain. Reenit meni osin hyvin ja osin taas ei... Ja tarkkuusetsintääkin yksi päivä otettiin, kertaallen jo säikähdin että 5 senttinen meni belgin vatsaan, mutta ei sentään. Melko hyvin Tirri osasi, kun ottaa huomioon että ekaa kertaa ko. asiaa kokeitiin metsässä.

Hallikaudella Tirri reenaa viime talviseen tapaan itseohjautuvassa ryhmässä tiistain lepakkovuorolla. Ja itte koulutan 3-luokan koiria maanantaisin, ääk!! Meijän Duumi kera isännän aloittaa nyt agility reenaamisen tuossa mun ryhmässä. Koirahan osaa, mutta Petrille aluevaltaus on ihan uusi. Saapas nähdä miten homma lähtee sujumaan, ei toki oo ihan helppoa aloittaa 3-luokasta harjoitteleminen, vaikka toki se helpottaa että koira kuitenkin osaa, hakee mm. kepit oikein ties kuinka kaukaa, ei tartte miettiä, että oliko se eka keppi nyt koiran millä puolella.  Ja Nooran & Pamsu reenailee sitten Anskun kouluttamassa 1-luokan ryhmässä, jote ittekkin pari kertaa nyt syksyllä tuun kouluttaan. Pami oli kyllä täynnä vauhtia ja villiyttä viimeisissä kesäkauden agireeneissä ennen yskään sairastumistaan. Voipihan niillä jonkinnäköisiä ongelmia olla edessä sitten kun koira pitäisi saada käännettyä vaikkapa putkiansa kohdissa...