Pami ja Noora ottivat pakkasrallissa kaksi agirataa. Ensimmäinen rata oli todella hieno ja puhdas, mutta niin vain Pamsu ehti likan selän takaa karata puomille ennen loppusuoraa ja harmittava hylky sieltä tuli. Likka-lasta tämä suuresti sapetti, mutta onneksi seuraavalla radalle kasasi itsensä ja ohjasi jämäkästi pikku otuksensa ratavirheittä maaliin. Upea 0-voittto hyvällä ajalla vaikka keinulla vauhti hyytyikin. Jämsän Jarmo tuomaroi tämän 0-radan. Tirri meni pakkasrallissa myös 2 rataa, Huittisen Annen tuomaroimalla agiradalla Tirri bongaili kesken keppien muuta perhettä niin että rytmi sekosi ja siitä vitska. Otettiin kepit alusta ja muutenkin ohjaus ajoittain oli ihan hukassa joten ihanneaikakin ylitettiin 1,58 joten tulos siis 6,58. Hypärillä olikin sitten tuomarina Huittisen Harri, rata tosin taisi olla vaimonsa käsialaa ja aikas kimurantti. Mut niin vain saatiin katkaistua miedän pitkä tuloksenton hyppyrataputki ja ilman ratavirheitä päästiin maaliin. Ihanneaika alittui 3,88 sek ja sijoitus sillä oli 3. Etenemisnopeuksia kun kattelin, niin Pamin vauhti agiradalla oli lähes sama ku Tirrin hyppyradalla. Ei se Tirrin rata paras mahdollinen ollut, ohjaus edelleen ajoittain oli mitä sattuu ja joitakin turhia kaarroksia tuli. Etenemisnopeus meillä oli 3,96 m/sek.

Viikko pakkasrallin jälkeen oli sitten oman seuran kisat ja tuomarina Henri Luomala. Meijän perhelle oli semmoinen neljän hylyn päivä... Pami aloitti aamun hyppyradalla. Oli vain äiti-ihmisellä jäänyt kertomatta semmoinen sääntöihin liittyvä asia, että rengas pitää mennä uudelleen jos koira hyppää sen kehikosta. Rengas oli vaikeassa kulmassa (maxeille sitä muutettiinkin) ja Pami siis loikkasi sen kehikosta mutta jatkoivat vain matkaa ja hylkääntyivät siis siitä. Muuten oli sujuvaa menoa, tosin olisi se hylky sitten kuitenkin tullut kolmanneksi vimpalle estelle kun livisti pituudelle. Agiradalla schipperke lähti sitten lapasesta ihan kunnolla. Karkasi lähdöstä ja sen jälkeen menikin kiehumiseksi, hylky tuli kun ampasi häntä suorana ansaputkeen. Meinasi likallakin mennä hermot villipetonsa kanssa joka haukkui ja pyöri ihan villinä. Ja iltapäivän puolella oli sitten Tirrin hylkyjen vuoro. Hypäri oli profiililtaan helpohko, mutta ohjaaja ei saanut liikuttua kunnolla ja ei ehtinyt ohjata koiraa oikein, joten päästeli eseen ohi ja hyppäsi sen takaisin päin. Agiradalla rima putosi ihan alkuradasta, ja hylky tuli kun ohjaus oli melko hankalalle keppikulmalle huono ja Tirri paukautti 2 väliin. Oli jo tovin pujotellut kun sain otettua sen pois jolloin pyörähti ympäri ja pujotteli takasinpäin ja siitä siis hyl.

Seuraavaksi oli vuorossa viikko sitten kas:n agikisat. Ja taas Pami ja Tirri molemmat 2 starttia kisasivat. Pami jälleen aloitti. Eka rata oli niillä oikein hieno, harmillisesti vain likka ohjasi puomista otuksensa ohi eli siitä kielto ja tuomari tuomitsi jostain syystä keinun alastulolta vitskan. Kontaktin se ainakin otti ja videolta kuuluu kuinka keinu maahan kopsahtaa ennen ku elukka poistuu keinulta. Tuloksella 10 sijoittuivat kuitenkin 3. Etenemisnopeus oli radalla heillä 3,51 sek. Hypäri olikin sitten enemmän säätämistä, näyttää vauhti kiihtyvät vähän turhan lujaksi... Juoksi yhden esteen ja myös renkaan ohi, mutta tälläkertaa ensimmäistä esteen ohitusta ei tuomari ollutkaan tuominnut. Lisäksi radan loppupuolella kääntyi hypyltä väärään suuntaan ja teki siinä ihme pyörähdyksen. Loppuradasta likalla meni reitti hukkaan ja meinasi ohjata koiran lähtöhypylle, mutta just viime tipassa huomasi että ei se niin mennytkään joten kieräytti koiran lähtöhypyn ympäri takaisin oikealle reitille. Ihan fiksusti kyllä osasi korjata Noora tilanteen. Ihanneaika vain ylittyi 0,78 sek, eli tulokseksi tuli 5,78 ja sij. 2.

Illalla sitten oli Tirrin vuoro agiliitää. Agirata meni meillä aikalailla nappiin, koira tuntui hyvältä ja oma ohjaus pitkästä aikaa myös. Ratavirheettömästi tultiin maaliin, ihanneaika alittui 8,03 sek ja sillä Tirri nappasi voiton. Etenemisnopeus radalla oli meillä 4,46 m/sek, mikä varmaan alkaa olla aikalailla parasta mihin pystytään, tai ainakaan en hirveesti keksi paikkoja mistä aikaa olisi tuolla radalla voinut vielä nipistää. Tai no tietty ainahan karrokset vois olla tiiviimmät ja kontaktit nopeemmat. Eli nyt saatiin sitten 0-voitto eli tulokset karsintoja varten olisi kasassa. Mietin vaan, että karsintoihin lähemmä vaan jos myös Tirrin tyttöystävä Fiia kera Annikan lähtee myös. Hypärillä Tirri suoritti myös virheettömästi, mutta se rata ei ollut läheskään niin sujuva kuin eka rata. Ohjaaja oli ties kuinka monessa kohdassa jäljessä ja putkiansa saatiin ohitettua vähemmän kauniilla tyylillä, mutta sattuipa niin hyvin että Tirri oli kuitenkin nopein nollan saanut, eli toinen 0-voitto ja samalla meijän eka hyppyserti . Etenemisnopeus oli huomattavasti huonompi, 3,84 m/sek.

Kisaamisen lisäksi toki viikottain ollaan reeneissä käyty, ei vain oikein monesti ole tullut käytyä hallilla ittekseen mittään ottamassa, jospa tässä kun kevättä kohti mennään ja ilmatki toivottavasti lämpenee saisi itsestään enemmän irti

Joulu tuli ja meni, samoin uusi vuosi. Ennen kisataukoa käytiin vielä marraskuussa oman seuran kisoissa pari agirataa tekasemassa, ne kisat meni kyllä aikas hienosti, tupla-0, molemmissa starteissa sijoitus 2., hävittiin kumpaisessakin Jarmolle ja Riff:lle. Eka rata oli oikeestaan tosi hyvä, toisessa oli vähän enempi vääntämisen makua. Siihen olisi ollut hyvä kisakausi lopettaa, mutta piti sitten mennä seuraavana viikonloppuna naapuriseuran kisoihin hakemaan kauden päättäjäisiksi tupla hylky. Eka rata meni pipariksi jo kun kolmosrima putosi, huoni käännös tai pohjan pehmeys yllätti koiran. Ja hypärillä vaan karattiin väärään päähän putkea. Kyllä jos saisi tuo hypärien kirous hellittää, viimeksi tulos tullu hypäriltä kohta 10 kk sitten.

Tiistaisin reeneissä on käyty ja muutaman kerran jotakin pientä käyty hallilla ottamassa, pääsääntöisesti Tirppa on ollut kyllä oikein hieno miekkonen. Aaltosen Mikon kurssille vuoden vaihteen molemmin puolin osallistuttiin, joitakin uusia ohjausjuttuja harjoiteltiin ja ohjaajan hölmöihin virheisiin saatiin hyviä kommentteja. Tokoakin ollaan reenattu... yhden kerran, tosin vain liikkeitä missä ei korkeat kierrokset haittaa kun poloinen belgi kävi hitusen turhan lämpimänä silloin ja ajattelin, että ihan turha alkaa pinnaansa polttamaan itseltä siinä tilanteessa. Ruutu oli hieno ja luoksetulo stoppeineen myös. Mut jos joskus meinataan kisata, niin tunnaria tarttis reenata ja kunnolla, ehkä kun sen saisi kuntoon, niin voisi vaikka voittajassa kokeilemassa käydä. Saa nähdä milloin saisi itsestään niin paljon irti, että moiseen puhaan ehtisi / jaksaisi alkaa. Onhan tässä toki aikaa, jos ajatuksena on, että toko tulee olemaan meillä sit se eläkeläislaji.

Duumi on käynyt agia viikottain ottamassa, intoa piisaa koiralla, mutta isäntää ei kisaaminen edes ajatuksena viehätä. Ehkä ne ei toki kisavalmiita olekkaan.

Pamin ekat kisat lähestyy. En varmasti saata katsoa niitten rataa, on se niin jännittävää. Reeneissä niillä sujuu ihan mukavasti, pikkupahoilaisella on vauhtia ja ajoittain likka jopa ohjaakin sitä ihan hyvin. Söhlinkiäkin toki sattuu, mutta eiköhän meno kokemuksen myötä parane. Ja kova hinku on kisaamaan, niin menkööt sitten, kisaamista oppii vain kisaamalla, eikä ne kaikki muutkaan ole täydellisen taitavia kun kisaamisen aloittavat. Pamsu on toisaalta melko nöyrä koira, ja se kyllä tekee ja kääntyy kun vain käsketään... ja ajoissa. Kuumuuhan se välillä liitäessään ihan huolella, mut kohtuu hyvin se likalla kuitenkin lapasessa on pysynyt.

Seuraavalle radalle ehtikin sitten rauhassa valmistautua, odotusaikaa oli 5 tuntia, joka kyllä kului oikein rattoisasti muitten kanssa jutskaillessa. Jälleen lähdettiin alkupäässä. Nyt oli oma ajatus kasassa ja koirakin pysyi lapasessa. Heti alussa oli laaja kaarros ja samoin hieman myöhempänä, mut muuten ihan kelpo rata. Kontaktit otti nyt hyvin ja ansakohdat onnistui. Ajalla 40,08 ihanneaika alittui 3,92 sek, sijoitus oli 7. Etenemisnopeus meillä oli tuolla radalla 3,57 m/sek, kun luokkavoittaja bc Zici ja Tarja eteni 4,06 m/sek. Eli paljon pitäisi belgipojan juosta lujempaa jos meinaa bortsuille pärjätä. Tän b-kisan tuomaroi Tuomo Pajari.

C-kisa oli sitten taas Virran tuomaroima hyppyrata. Hauska rata jälleen, putkiansoja oli jälleen, mut muuten oikein sujuva. Ja sitten itte mokasi kepit, jotenkin ajauduin turhan pitkälle ja sillä sain Tirrin kakkosväliin. Ja Tirri kun on niin varma keppien hakija, että pitikin ittellä sössätä. Otus kiehahti kun otin sen kepeiltä pois, räyhäsi ja poukkoili ja sai siinä sitten samalla toisen kiellon ennen ku matka jatkui. Renkaan jälkeen hyppy oli huono ja sai riman jonnekki nivusiin kiinni, onneksi ei kuitenkaan satuttanut itseään. Tokavika este mentiin sitten ohitse kun ei oikein kaiken sählingin jälkeen tullut ohjattua. Mut tulipahan kokeiltua hankalimmat kohdat, mitkä kuitenkin sujui ihan hyvin. Eli hyl hypäriltä. Heh, noita hypäri-hylkyjä meillä alkaa olla semmoinen suht pitkä putki. Viimeksi hypäriltä saatu tulos maaliskuussa. Tai no sm:ssä se ekarata oli myös hypäri ja sieltä tuli kuitenki tulos, samoin epävirallinen belgien joukkuerata jossa tehtiin virheetön suoritus, mutta muuten ei hypäriltä ole meille irronnut muuta ku hylkyjä. Eli kaikki meijän tän sm-nollien keruukauden nollat on aginollia. Oli kuitenkin aivan loistavan mukava taas kisata, vaikka tulostaso olikin hieman kirjava.

Ens viikonloppuna kisataan oman seuran kisoissa lauantaina, joten hypäriä ei mennä ja "kirousta" ei voida poistaa. Mut ihan tän asian vuoksi ilmotin Tirrin sitä seuraavalle viikonlopulle kas:n kisoihin lauantaille (vaikka ne on myöhäisen illan kisat, ehtiipähän toipua pikkujouluista...). Ja sitten tuleekin loppuvuoden kisatauko. Ensi vuoden puolella tammikuussa on tarkoituksena suunnata pakkasralliin, ja JOS kaikki hyvin menee, niin Paksu-Pami aloittaa silloin kisauransa, ja loppukuussa on sitten myös oman seuran kisat.

Duumilla ja Petrillä on mennyt paremmin kuin odotinkaan, siis itteasiassa reenimäärään nähden oikein hyvin. Tietty Petrillä on vielä ihan peruskäsitteitten kanssa hankalaa, mutta omalla tyylillään se saa Duumin ihan kivasti kulkemaan. On se Duumi paljon enempi kuulolla Petrin ku mun kanssa, vaikka näyttää se isännänki kanssa kuumuvan ja räykyttävän, toinen polo kun on ihan villinä kun pitkästä aikaa pääsee liitämään. Eikä ainakaan vielä ole pahempia perheriitoja reeneissä tullut, enkä ole sanonu että anna ku minä näytän... ku ihan vain pari kertaa. Oikein mukava on tuota nykyistä ryhmää kouluttaa, kaikki on tavoitteellisia kisaajia, joten tekemisen meininki on sen mukaista. Toivottavasti vaan osaan niille jotakin antaa, muutaki ku rakentaa radan.

Pamsu on ollut reeneissä täynnä vauhtia ja villiyttä. Hallikauteen siirtyminen oli sille jonninmoinen ahistuksen paikka, paljon koiria ja ihmisiä ku sullotaan ahtaampaan tilaan. Noora reenaa nyt 1-luokan ryhmässä, ja koska harjoitukset ovat vaativampia, on myös virheitä tullut enemmän. Mut myös hienoja onnistumisia. Hyvin se pikkupeto menee, kunhan likka vaan ehtii petoaan ohjaamaan. Jokunen viikko sitten Pami oli mulla mukana meijän reeneissä, ja oli pakko kokeilla että miten sujuu 3-luokan reeni. Eka yritys meni harjotteluksi, mut toinen yritys oli varsin hyvä . Likka on nyt kipeänä, ja jos tauti ei itteeni tartu, niin meinaan huomenna mennä reeneihin Pamin kanssa.

Pami ja Noora kävi lokakuussa KAS:n epävirallisissa agikisoissa. Möllirata oli varsin hieno, harmittavasti vain likka jäi pedostaan lopussa sen verran jälkeen, että ei saanut ohjattua vimpalle hypylle, jonka Pami sitten hyppäs väärään suuntaan. Hyl = 10 vp mölleissä, joten tällä tuloksella olivat minimölleissä 2. 1-luokan rata oli myös oikein hieno, eka rima harmillisesti tippui (elukka ei sit voinut istuuntua oikein, ku piti kuikkia että mitä selän takana tapahtuu...) ja kepeiltä tuli kielto (pikkasen oli turhan luja vauhti ja meinasi mennä muurille), eli 10:lla maaliin ja sillä voittivat min1:t.

Tirrin kanssa jäi siis viime kisojen jälkeen parit agireenit käymättä, mut viime viikolla oltiin kaatosateessa reenaamassa mm-kisojen kuvioita. Yllättävän hyvin meni kun vain muisti huolella ohjata ohi ansojen. Viime viikolla käytiin myös hakuilemassa, eipä enää arki-iltoina töitten jälkeen ole oikein hakumettään asiaa, pimeä tulee yllättävän varhain. Reenit meni osin hyvin ja osin taas ei... Ja tarkkuusetsintääkin yksi päivä otettiin, kertaallen jo säikähdin että 5 senttinen meni belgin vatsaan, mutta ei sentään. Melko hyvin Tirri osasi, kun ottaa huomioon että ekaa kertaa ko. asiaa kokeitiin metsässä.

Hallikaudella Tirri reenaa viime talviseen tapaan itseohjautuvassa ryhmässä tiistain lepakkovuorolla. Ja itte koulutan 3-luokan koiria maanantaisin, ääk!! Meijän Duumi kera isännän aloittaa nyt agility reenaamisen tuossa mun ryhmässä. Koirahan osaa, mutta Petrille aluevaltaus on ihan uusi. Saapas nähdä miten homma lähtee sujumaan, ei toki oo ihan helppoa aloittaa 3-luokasta harjoitteleminen, vaikka toki se helpottaa että koira kuitenkin osaa, hakee mm. kepit oikein ties kuinka kaukaa, ei tartte miettiä, että oliko se eka keppi nyt koiran millä puolella.  Ja Nooran & Pamsu reenailee sitten Anskun kouluttamassa 1-luokan ryhmässä, jote ittekkin pari kertaa nyt syksyllä tuun kouluttaan. Pami oli kyllä täynnä vauhtia ja villiyttä viimeisissä kesäkauden agireeneissä ennen yskään sairastumistaan. Voipihan niillä jonkinnäköisiä ongelmia olla edessä sitten kun koira pitäisi saada käännettyä vaikkapa putkiansa kohdissa...

A-kisassa oli oikein mielenkiintoinen putkihässäkkä, jossa kaksi mutkaputkea oli vieretysten ja tässä kohdassa tuli useampia hylkyjä. Tirriäinen oli oikein hyvin kuulolla ja meni oikeisiin putkiin oikeaan aikaan. Ja muutenkin teki oikein hienon radan ottaen kontaktit hyvin. Mutta puomin jälkeen tokavimppana oleva muuri oli melkoisen hankalassa kulmassa ja Tirri näki jo maalihypyn mille yritti sinkaista muurin ohi, käännähti kuitenkin maalihypyn edestä takaisin ja otin muurin kautta maaliin, kun aika toisaalta kiinnosti. Alle ihanneajan päästiin tuosta ylimääräeisestä laajasta kaarroksesta huolimatta, eli jos olisi hypännyt muurin ja siitä malliin niin aika olisi ollut ihan hyvä. B-kisassa Tirrillä loppui sitten maltti... Tuomari muutti rataa ennen maxeja ja jo siinä meinasi mennä ajatus solmuun kun oli jo mielessään tenhyt suunnitelman miten rata menee. Nyt radalla mentiin a kahteen kertaan niin että siinä välissä vain kävästiin putkisuorittamassa. Alkurata sinne a:lle asti meni oikein hyvin. Ekan kerran a:lla otti kontaktin, mutta toisella kerralla loikkasi. Tiukka ärähdys belgille ja seurauttaen pois kentältä. Ja kun ei maalin jälkeen palkaa saanut oli Tirrin ilme vähintäänkin hölmistynyt. Hiljaisuuden vallitessa käytiin jäähdyttelylenkki. Tirri oli kyllä hämillään, korvat luimussa vieressä sipsutteli ja aina välillä kuonolla kättä tönäisi. Saapa nähhä montako kertaa tuo sama saadaan toistaa jotta belgin päähän uppoaa, että jos se ei tee niinku sanotaan niin sitten ei tehhä ollenkaan. Kun kyse ei todellakaan ole siitä ettäkö se ei osaisi. Jos en ihan väärin muista, niin reeneissä se ei ole kertaakaan tänäkesänä alastulossa virhettä tehnyt (paitti silloin Minnan koulutuksessa). Viime treeneissäkin oli kyllä vauhtia, mutta kontakteille stoppasi tosi hyvin.

Sunnuntaina aloitettiin hyppyradalla. Rata itsessään oli helppo, oikeestaan yksi ainoa pikkusen kinkkisempi kohta siinä oli, ja just siinä jäin sen verran jälkeen että en ehtinyt ohjaamaan ennen putkea kuten olin suunnitellut, eikä Tirri pelkällä tässä käskyllä enää itseään kääntänyt vaan ampaisi häntä suorana väärään päähän putkea. D-kisassa tehtiin sitten vihdoin sen vimppa puuttuva sm-nolla. Alussa meinasi mennä ohjaus sekaisin, mut onneksi jo kolmannella esteellä, keinulla sain paketin kasaan. A:n alastulo olisi voinut olla parempi. Pussin jälkeen teki melkoisen kaarroksen. Puomin kontaktit oli nyt hyvät. Loppusuoralla (5 hyppyä kentän päästä päähän suorassa linjassa) meinasi köhäisen ohjaajan vahti hyytyä, ja varsinkin vimpassa estevälissä koira jarrasi, mutta hyppäsi sentään pudottamatta vimpankin esteen. Aika oli ihan hyvä, ihanneaika alittui 7,78 sek., mutta sillä oltiin vasta 9. Mut ei sijoituksella väliä, nytpähän voi alkaa valmistautumaan siihen että kesäkuussa Vantaalla kisataan - ja tavoitteena olisi silloin päästä finaaliradalle ;-)

Petri ja Duumi osallistuivat pk:ssa jäljelle. Tottis meni hyvin, siitä 94 p., mutta maastossa yksi välikeppi jäi metsään sekä takajäljen Duumi otti (takajälki on sillä ollut tänä kesänä useamminkin ongelmana), esineruudusta nousi 2 esinettä, eli maastopisteet 164. Yht. 258, 2-tulos, JK3 ja sijoitus 4. Siinäpä oli sitten Duudsonin tän vuoden pk-kisailut, ens kaudella uudestaan. Nythän ne kaiketi hallikauden alkaessa tokoa alkavat vähän ottamaan ja toivottavasti hallikaudella kisaavatkin. Ja Duumi & Petri alkavat myös agiliitämään, uskon sen tekevän hyvää koiralle sekä niitten yhteistyölle.

Agilityn puolella piirinmestaruudet meni meillä edellisten vuosien malliin, hyl tuli tulokseksi. A-kisassa muuten meni hyvin, mutta sekä a:n että puomin alastulokontaktit Tirri loikkasi. Kuulemma taas alas käsky oli lähes kuulumaton vinkaisu, kun kuitenkin reeneissä sen annan napakasti ja kuuluvasti. Ja b-kisassa hypärillä sain koiran kääntymään tosi tiukasti suoran putken päässä - niin tiukasti että se pinkoi sinne putkeen takaisin. No tulipahan sitten loppuradalla kokeiltua erilaisia ohjauksia, ja todettua, että pituudella ei sitten passaa yrittää edessä valssia (ja aikaisemman perusteella ei myöskään takaaleikkausta). Tirri ei ole mitenkään hyvä pituudella... Annika ja Fiia nappasivat maxeissa piirinmestaruushopeaa! Voitto jäi harmittavasti yhden riman pudotuksen päähän.

Illan hämärtyessä oli vielä joukkuekisa. Meijän joukkueessa kisasivat Annika & Fiia (10, tosin oikeesti olis pitäny olla 5 kun ei Fiia kontaktivirhettä tehny), Tirri (5, tällä kertaa puomin ylösmeno, jonka Tirri kuulemma oli ottanut), Jarmo & Riff (hyl) ja Marianne & Nalle (5, kielto putkelta), joten meijän yht. tulos oli20 ja sij. 4. Mineissä okk:n joukkuueet veivät kultaa ja pronssia sekä medijoukkue hopeaa.

Perjantaina iskenyt flunssa ei varsin paljoa tykännyt tuosta lauantain juoksentelusta, ja sunnuntaina vähän mietin, että jättäisikö kisat väliin. Mutta koska kuumetta ei ollut niin päätin vääntyä kisapaikalle ajatuksena kontaktien reenaus. Eli jos Tirri loikkaa kontaktin yli, niin matkanteko tyssää siihen. C-kisassa alas-käskyt annettiin asenteella ja nyt se otti kontaktit, yhdessä kohdassa semeinasi karata edessä olevalle hypylle ja siinä tuli pari laajaa kaarrosta, mutta puhtaalla radalla tultiin maaliin ihanneajan alittuessa 7,5 sek. Ja sillä oltiin sijalla 5. D-kisassa alussa meinasi oma ohjaus tökkiä , mut sen jälkeen suht sujuvasti edettiin. Kontaktit olivat huonot, puomi erityisesti, mutta tuomarin käsi ei noussut joten jatkettiin matkaa ja ratavirheittä maaliin tultiin ihanneajan alittuessa -7,31 sek. Ja sijoitus oli taas 5. Tupla-0 siis, ja nyt on 6 kpl sm-nollia kasassa, enää vain yksi uupuu, joka voi olla joko hypäriltä tai agiradalta.

Virallisten kisojen jälkeen oli vielä epävirallinen kas:n seuranmestaruuskisa, johon myös muun seuralaiset saivat osallistua. Ja Noora meni sinne Pamin kanssa. Hirvitys että mulla jännitti, että pysyykö sipukka etes radalla. Mutta turhaan hermoilin. Koira oli niin täysillä likan kanssa touhussa, että ei se tainnu nähhä eikä kuulla mittään muuta. Tekivät tosi hienon ja sujuvan 0-radan, ja voittivat mini-möllit . Heh, kyllä nyt likalla kisahinku kasvaa, mut jokatapauksessa ens vuoteen menee.

Nyt viikonloppuna olisi edessä oman seuran kisat, tälläkertaa aion vain kisata ja jättää talkoilut kokonaan väliin kun pakko on näitä kotihommiakin hoitaa kun Petri lähti Rokualle bernejä kouluttamaan ja kaikki kotiduunit jäi mun harteille. Flunssa vaan ei meinaa hellittää, eipä kai se ihme ole kun liehuaa ympäriinsä täysin siitä välittämättä. Tän viikonlopun jälkeen tuleekin sitten pitkä, viiden viikonlopun mittainen kisatauko, toisaalta ihan kiva, nyt kun on vuorostaan edessä viides peräkkäinen kisaviikonloppu.

Ai niin, vihdoin Tirrin agilityvalionarvo on vahvistettu 7.9.09 ja kunniakirjakin saapui eilen postissa

Illan päätti joukkuekisa, joukkueita oli 5 kpl, ja meidän WCD joukkueessa oli Päivi & Jodi, Tirri, Outi & Halla sekä Dubion-vahvistus Annika & Fiia. Joukkuekisa käytiin hyppyradalla. Jodi lähti joukkueesta ekana, harmillinen hylky tuli heille. Tirri starttasi tokana, pari kertaa piti ihan kunnolla vääntää, kun pyrki putkiansoihin. Ja Tirri protestoi tätä tiukkaa käskytystä haukkumalla, mitä se ei yleensä tee ;-). Mut puhtaalla radalla maaliin tultiin. Seuraavana lähti Halla, joka teki jälleen hienon ja puhtaan 0-radan. Ankkurina oli Fiia, joka myös teki hienon suorituksen, yhdeltä putkelta tuli kielto, joten tulokseksi 5. Joukkueen tulos oli siis 5, ja sillä saavutettiin joukkuekisan voitto! Hienoa meijän joukkue

Väsyneensä ja ryytyneenä käytiin Joensuu-cityssä hesellä syömässä (jossa myyjä hieman pitkään katseli meijän hieman muusta asiakaskunnasta poikkeavaa ulkonäköä...) ja sen jälkeen mentiin Aulin luo yöksi ja sunnuntai-aamusta ajeltiin sitten kotiin. Mukava reissu oli jälleen! Vaan nyt on tän vuoden reissut melkolailla jo reissattu, etupäässä näitä lähialuekisoja olis tarkoitus käydä. Huomenna olisi piirinmestaruuskisat. Ja flunssa tekee uhkaavasti tuloaan, nenä vuotaa ja kurkku on kipeä. Onneksi kisat on tuossa lähes naapurissa ja toki jos kuumetta ei tule niin kisaamaan mennään.

Viikolla agireeneissä oli oikein kunnon keppikulma harjoitus, jossa mentiin keppejä ties kuinka monesti ja eri kulmista. Keppikulmat toimi kyllä Tirrillä hyvin, ongelmallisinta meille oli muuan takaa-hyppy, joka ei työntämällä onnistunut millään, mut vetämällä toimi. Ja piiiiiitkästä aikaa otin eilen Tirrille pikkuisen tokoa. Toinen oli aivan touhukkaana ja innoissaan. Metalliesinettä se vain yritti etuhmpaillaan kantaa... Jos olisi aikaa, niin voishan sitä talvella tokoakin silloin tällöin ottaa... Ja tiistaina tein Petrille ja Duumille täysmittaisen voittajaluokan jäljen, ekaa kertaa teknisen apuvälineen kanssa. Kai sitä on jollain tapaa niin hyväuskoinen, että luottaa tekniikkaan niin ettei etes yhtään hirvittänyt rämpiä täysin ventovieraassa metsässä. Ekaa kertaa sen tarpomisen jälkeen kävi mielessä, että jos jäljellä olisi kyseinen vekotin taskussa ja merkkaisi auton paikan, niin ehkä sitä uskaltaisi jälkeä mennä, kun tietää, että takaisin autolle ainakin pääsee eikä eksy jonnekkin keskelle korpea. Ei se vissiin ole säännöissä sallittua, mutta eipä kai ne tuomarit taskuja ennen mettään lähettämistä tarkasta.

Duumin tottis oli aika tyypillinen Duumin suoritus, virheetön mutta nopeampikin se voisi olla (vaan kun ei ole...), mm. maahan meno ja noudoissa sivulle siirtymiset oli hitaita. Ja paikalla olossa pomppasi kun Petri kinttuaan siirti sitä kohti kun lähti pois koiran luota (tosin siitä ei rokotettu, erinomainen paikallaolosta). Pisteitä saivat 89 ja sillä olivan launatin jälkeen sijalla 10, joten maastoon pääsivät. Buumilla ja Patella tuli harmittava ohjaajan moka, ja harmillisesti pisteillä 79 just jäivät ilman maastopaikkaa.

Itse kun oli aamulla maha kuralla jännittänyt Duumin tottista, niin viretila mennessä agikisoihin oli pahasti pakkasen puolella. Siis ihan hirveetä ja väärin koiraa kohtaan että ohjaaja on ihan pihalla kisoissa. Ja tulossaldo oli tasan sen mukainen 2 x hyl. Ja molemmat hylyt menee (taas) ohjaajan piikkiin. Huh, mietin jo, että kylläpä on pahasti oma ohjaus hukassa!

Kemistä harvoin mitään hyvää on kuullut, mutta täytyy myöntää, että lauantai iltana kun koiria lämpimässä elokuun illassa auringon laskiessa merenrannassa käytetiin, niin sievää ja vihreää siellä oli. Ja rauhallista. Pami paralla vaan aamuyöstä meni maha sekaisin, oksenteli ja ripuloi. On se vain semmoinen pieni ja pahansisuinen auton varashälytin (tai tämä malli ei pelkästään hälytä...), agikisoissa ihan huoletta pidin ovia pois lukosta ;-)

Sunnuntai aamuna Petri lähti varhain kisapaikalle muiden jäädessä uinumaan. Jälki oli niillä mennyt loistavasti 4:lle kepille asti, mutta sitten oli jäljestänyt kanssakilpailijan autolle. Esineruutu olikin sitten mennyt täydellisesti, ainoana jälikoirana täydet 30 pistettä. Kolme pistoa ja kolme esinettä, 2 minuutissa homma oli ohi. Jos jälki olisi mennyt hyvin, niin mitali olisi ollut varma, ainoastaan voittajakoirakko oli tuonut kaikki kepit. Mutta jossittelut sikseen, maastopisteet 150 riitti juuri ja juuri koulariin, eli pisteillä 239 JK3, sij. 8. Joten nyt on sitten se vaadittava koulari ensi vuoden pk-sm:iä varten haalittu , kyseiset karkelot taitaakin olla Turussa. Huh, ens vuonna saakin sitten reissata, tänä vuonna on päässytkin kovin helpolla.

Tirrin kanssa väännyttiin agikisoihin, nyt oli oma pää ja mieli täysillä hommassa mukana, eikä ohjaus ollut enää yhtään niin hirvittävän kamalaa . Ekalta radalta 0, ihanneaika alittui 5,47 sek ja sillä tultiin 3. Tiikin ja Katjan voittaessa ja Mikan ja Fain ollessa 2. Se oli ihan hyvä rata, parissa kohdassa meinasi livetä vain kynsistä. Loppu "suora" on radan haastavin kohta, oli takaatyöntöä ja välistä vetoa. Ja samantyyppinen oli hypärin alku, siinä vaan jäin ko estellä 3 pahasti jälkeen enkä ehtinyt välistä vetoa kunnolla tekemään joten hyl siitä napsahti. Mut muuten rata oli ehottomasti viikonlopun paras, vauhti tuntui hyvältä ja koira irtosi ja oli silti hyvin ohjattavissa.

Mutta päivän iloisin uutinen tuli Joensuun suunnalta (tai no Iisalmessa ne kisa oli), Tirrin velipuolestä Jodista tuli tänään agilityvalio! Eli ens viikonloppuna rotumestaruuskisoissa meijän WCD joukkueessa onkin sitten kaikki valioita . Ens viikon lauantaina suunnataan Annikan & Fiian kanssa Joensuuhun rotumestiksiin, ja sit on vuorossa piirinmestaruudet (ja Tirri kisaa silloin myös joukkueessa) ja sit oman seuran kisat. SM-nollia on nyt kasassa 4 kpl, kaikki agiradoilta ja kolmelta eri tuomarilta, kolme nollaa enää uupuu. Niin että jos possuflunssa on tullakseen, niin voisi tulla vasta tämän kolmen viikon kisarupeaman jälkeen...

Ja sunnuntai menikin sitten koko päivä talkoillessa, puoli 8 aamulla Haukkikselle ja himaan klo 21.30. Mikäs siinä, mukavaa kyllä oli mutta kyllä oli myös ihan kunnolla väsy. Mitään käsittämätöntä katastrofia ei kisoissa tapahtunut (ainahan sitä jotakin pientä sattuu...) ja tosi hienoja ratoja siellä mentiin. Erityisesti onnea Tirrin tyttöystävälle Fiialle, jotka teki 4 nollaa viikonloppuna. Ja lähes yhä mahtava viikonloppu oli Jonnalla ja Nerolla, kolme nollaa heille. Joillakin on nollien keruu jo tosi hyvällä mallilla , vaikka en toki viel oo yhtään huolissaan meijänkään nollatilanteesta, sm:iin puuttuu 4 nollaa, mut tupla sentään on jo. Ja karsintoihin tuskin tullaan pääsemään tämän uuden nollavoitto-säännön mukaan. Tosin saattaahan semmoinen onnella ja tuurilla tullakkin (onhan muutaman kerran niin käynytkin)

Eli ensi viikonloppuna on suuntana Kemi ja sitä seuraavana Joensuu. Ja sit on pari paikallista kisaviikonloppua, mm. piirinmestaruuskisat syyskuun alussa.