Päätinpä minäkin alkaa kirjoittamaan reeni- / kisablogia. Ajatuksena olisi, että sen avulla saisin vähän ryhtiä ja suunnitelmallisuutta omaan reenaamiseen, ettei se olisi vain semmoista puuhastelua :-)

Tänä viikonloppuna oli siis naapuriseuralla agilitykisat. Lähtökohdat kisoihin ei ihan parhaat olleet, mieletön flunssa päällä ja lisäksi torstaina Duumin reeneissä venähtänyt reisilihas ei vieläkään kunnossa ollut. Lisäksi lauantai-aamun olin töissä ja olo oli huonosti nukutun yön jälkeen tosi nuutunut ja kisafiilis oli olematon. Ja kun vielä ensimmäinen rataantutustuminen oli vasta klo 19... Lauantaina oli Duumin kisavuoro. Pikkuhiljaa olen ehkä oppinut, että Duumi pitää "hehkuttaa" kunnon dieselin tyyliin ennen suoritusta, ja nyt ekalla radalla nostatus meni nappiin. Alkuradalle väänsin valsseja ihan urakalla, 3 kertaa ensimmäisten viiden esteen aikana. Keppeille vienti tuntui haastavalta, mutta niin vain Duudsoni taipui oikein. Duumi ei kertaakaan käsistä "karannut" eikä mitään älyttömiä kaarroksiakaan tehnyt, hyvin oli ohjattavissa. Kontaktit oli hyvät, jopa puomin ylösmeno. Tuloksena siis hineo 0, ihanne aika alittuin 0,03. Ihanne aika radalla oli agiradaksi tiukka 40 sek. Toinen rata (hyppyrata) lähti ihan samalla tavalla ku ekakin, mutta nyt Duumi pudotti 2 hypyn riman. Joko hyppäs huolimattomasti tai sitten ohjasin huonosti, videokamera jäi kotiin, joten omien virheiden pohdiskelu ei nyt onnistu. Kummasti virhe fiiliksiä laskee heti. Kepeille vienti oli taas haastava, Duumi jostain syystä kiersi mun väärälle puolelle, mut vielä sattui oikeaan keppiväliin menemään mutta sitten ei enää taipunutkaan kakkösväliin, joten kepeiltä siis 5. Ensimmäisen putken jälkeen reiteen alkoi sattua, joten loppurata oli itteltä semmoista sipsuttelua, koira teki puhdasta rataa tosin muutamalla laajalla kurvilla. Tuloksena siis 10 ja reilut 4, 63 yliaikaa. Ja eiku kotiin hoitamaan flunssaa ja koipea.

Sunnuntaina oli Tirrin vuoro lähteä kisapaikalle. Flunssa edelleen jatkui ja vaikka nyt oli kuitenkin yö nukuttu ihan hyvin, niin oma puhti tuntui valuvan kuraan ja maneesin hiekkaan. Ja Tirri pullisteli kaikille mahollisille koirille. Ekalla radalla hylky tuli jo kolmannelle esteelle, en saanut koiraa kääntymään valssilla vaan se pujahti selän taakse ja sitä kautta väärään päähän putkea. No, sainpahan nyt aikankin kisaradalla otettua kontaktit kunnolla, tosin puomin alastulossa pysähtyi vasta maahan. Ja kepit meni Tirrillä upeasti, oli taas vaikea vienti, mut koska hyl oli jo alla niin kokeilin semmoista ohjausta jota en ennen koskaan ollu Tirrillä kokeillut - ja se toimi tosi hyvin.  Muuten oli kyllä vähän vetelää menoa. ei viittiny kunnolla viedä, vaan jalkaa säästellen sipsuttelin. Toinen rata oli Tirrillä parempi, mut taas oli vaikea kepeille vienti (tätä oltiin sentään joskus harjoiteltukkin...), ja meni väärään väliin. Muuten oli hyvä ja puhdas rata, mutta muurin palikka putosi. Kontaktit otin varman päälle. Lopputuloksena siis 10 ja 2,27 sek yliaikaa.

Tirri oli melkein korviaan myöten kurassa kun kotiin palattiin, otus siis suihkuun. Kyllä taas enemmän arvostaa meidän nykyisiä talviharjoitteluolosuhteita. Vielä kun muistaa ne ajat jolloin agilityreenit oli hevosmaneesissa ja koira aina reenien jälkeen niin hiekassa ja kurassa, että pestävä oli. Ihan toista nykyisessä hallissa ja siistillä hiekkatekonurmella.