Niin se taas joulu oli ja meni - ja puntarille en mene missään nimessä ennen maaliskuuta... Pitänee yrittää pikkasen ryhdistäytyä heti loman jälkeen. Joulu itsessään sujui poikein rauhallisissa merkeissä syöden ja nauttien vapaista. Muutaman kerran käytiin reenaamassakin. Tokoilu tuntui sen verran tappavan tylsältä, että joulun jälkeen päättyi myös Tirriäisen agitauko, tosin vain jotakin pientä sillä otin. Ihan kivasti agi sujui, mutta se toko ei... Piippanokka piippaa ja mammalla raivostuttaa. Että reeneistä menee tovi että otuksen saa vaikenemaan ja sen verran rauhottumaan että hommasta ylipäätänsä mitään tulee. Tosi kiva laji kun pitää ittellä antaa käskyt monotonisella äänellä ja liikkua mahollisimman flegmaattisesti. Jos pikkasenkaan innostuneemman oloinen on, niin Tipsukin kiekaisee. Vahvasti mietin, että josko unohtaisi koko hapatuksen ja jättäisi tokon odottelemaan eläkelläisaikoja ja keskittyisi Tirrin kanssa hauskempiin puuhiin. Mut juu, toisaalta sitten kun elukka vaikenee, niin se myös ihan kivasti toimii. Ruutu on ollut bueno, samoin luoksetulo. Ja viimeksi tunnarikin onnistui, tosin vain kolmella kepillä, mut onnistui kuitenkin niin että Tirri ihan haisteli keppejä. Kaukoissa takalelupalkka on ollut hyvä - mutta toisaalta se on ehkä lisännyt kuumumista, lelu kun saa pienen belgin ihan villiksi (ja tolloksi...). Duumi puolestaan pelittää tokossa kivasti, isäntää oon houkutellu kisoihin sen kanssa.

Paksu-Pami rakastaa agilityä! Sen pieni pyöreä naama loistaa kun se pääsee viipottamaan. Intoa ja vauhtia on, joskus vähän liikaakin. Ei meinaa oikein likkalapsen hanskassa pysyä. Pami on harjoitellut keinua, edelleen visusti kiinni, kun ei vielä oikein tajua että täytyy hieman hiljentää ettei lentokeinua tule. Mut ei se onneksi pelkää sitäkään estettä. A:ta se menee kuin vanha tekijä.