Nyt on meijän ekat sm-kisat käyty, roppakaupalla tuli kokemusta ja mukavaa oli, vaikka omalta kohdalta tulostaso jäikin heikoksi. Perjantaina lähdettiin ajamaan kohti Varkautta ja sinne perille päästyä suunnistettiin kohti Kangaslampea ja siellä olevaa majapaikkaa. Olipahan pikkasen upean paikan Päivi järkännyt, paikallisten erästäjien maja. Tilaa oli ja mökki itsessään sijaisti kunnolla korvessa. Paikkalla olivat siis Hasut, Päivi, Hilpi ja Anne sekä meijän väki. Ja koirat tietty, 4 schipperkeä ja 11 belgiä. Pamikin pääsi kaltaistensa seuraan, ja se näytti viihtyvät loistavasti siskopuolensa, äitinsä ja mummonsa kanssa. Reissussa se alkoi nostamaan koipeaan ja kuopimaan maata kusastuaan. Perjantai-ilta kului rattoisasti nuotiolla istuskellen.

Lauantaina oli joukkuekisa, sää mitä mahtavin ja kisapaikka hyvä. Muutenkin järjestelyt varkauslaisilla pelittivät hienosti. Meijän joukkueen ekana lähti Henna ja Lulu. Tosi hyvän radan tekivät, mutta keinun alastulokontaktilta tuomari näytti kontaktivirhettä. Minusta Lulu otti kontaktin, mut tuli sivusta pois keinulta... Lululle ja Hennalle siis radalta 5. Seuraavana joukkueesta lähti Annika ja Fiia, jotka tekivät hienon ja vauhdikkaan radan, mutta yksi rima putosi ja loppujen lopuksi tuloksena oli harmittavasti hyl kun Fiia pinkaisi väärälle esteelle. Ja sit kolmantena lähti Tirri. Huh, aika lalla jänskätti. Itte rata ei alun pyöritystä lukuunottamatta mitenkään hirveän vaikea ollut, mut kuitenkin ohjata täytyi ihan loppuun asti, sen verran ansaesteistä oli matkan varrella. Alun pyöritys sujui Tirriltä hyvin, puomin kontaktin otti, vaikka se meni kyl ihan tuurilla, kun puomilla oli pikku pakko leikata takana jolloin ei millään ehtinyt mennä ota-käskyä varmistamaan. Enpäs sitten muista olisinko ennen puomilla leikannut takana, mut nyt tuli sekin tehtyä ja onnistui hyvin. Puomin päässä valssi ja kiepautus seuraavalle hypylle, hyppykaarre tuntui jotakin hitaalta, jonka jälkeen suora lähetys kepeille. Kepit meni kivasti. Keppien jälkeen tuli suora putki josta mentiin mutkaputkeen. Leikkasein suoran putken takana, ja pikkasen koira ehti hidasta ohjaajaansa odotella ennen ku irtosi mutkaputkeen. Tämän jälkeen oli hyppy ja rengas josta loiva käännös keinulle. En sitten ehtinyt mennä tekemään suunnittlemaani valssia renkaan ja keinun väliin, joten tuli sitten keinullakin takaaleikattua, pikkasen tuli liian tiukka leikkaus, vauhti Tirrillä putosi ja hieman epävarmasti lähti keinua suorittamaan. Sen jälkeen olikin enää muutama hyppy, heitto suoraan putkeen ja haltuunotto sekä vimppa hyppy. Puhtaalla radalla maaliin, ihanneaika alittui -10,46, mut radalla olikin tosi löysä ihanneaika. Huiput pötki lähes 10 sek. Tirriä nopeammin. Meijän joukkueen ankkuri oli Anna ja Myy. Hieno ja vauhdikas rata, mutta harmittavasti eka rima tippui, joten heillekkin tulokseksi 5. Elikkäs joukkueen tulos yhteensä 10 ja sijoitus 22/43. Tulos siis saatiin ja se oli pääasia, parina edellisenä vuoten Okk:n maxijoukkue kun on jäänyt ilman tulosta. Tosi hyvä mieli jäi joukkuekisasta :-D Okk:n medijoukkueen tulokseskit tuli harmittavasti hyl, ja minijoukkue oli 11 tuloksella 8,12. Tirrin velipuoli Jodi ja Päivi kisasivat oman seuransa joukkueessa, aivan mahtavan radan tekivät, mut puomilta tuli kontaktivirhe. Ja Hilpi ja Harmi tekivät joukkueessaan puhtaan 0 radan.

Sunnuntai-aamuna heräsin siihen kun vettä satoi kaatamalla. Ja sitä sadetta sitten riittikin koko päiväksi. Vaatteet ihan liti-märät ja kuraset. Onneksi koiria ei kamala keli tuntunut haittaavan. Karsintarata oli hyppyrata, meikoista pyöritystä eteenkin alökupuolella rataa oli.  Duumi on toisessa rataantutustumisryhmässä, joten sen kanssa siis ekaksi radalle. Nostatin siltä kierooksia ennen starttia, ja se riivattu yritti jo lähdössä räkyttää. Eka yhden esteen ympäri pyöritys sujui melko hyvin, mut toisessa paketti levisi ja Duumi taittoi väärään suuntaan hypyltä. En sitten tehnyt piakista oman suunnitelman muutosta vaan väänsin koiran sitä kautta oikeaan suuntaan kun alun perin olin ajatellut. Pituudelta meinasi karata muurille, sain kuitenkin vääännettyä pitkän kaarteen jälkeen oikealle hypylle, jolta sitten karkasi putkeen eikä suinkaan kepeille minne oltiin menossa. Hyl tuli siis siinä vaiheessa, mut ihan kiva että radan sai mennä kisaomaisesti kuitenkin loppuun. Keppeillä ei kestanyt vedätystä, mut en enää alkanu korjaamaan ku tuli toka vimpasta välistä pois. Keppien jälkeen piti hypätä hyppy takakautta ja siinä Duumi räksytti, kun ei meninannut kartturi osata näyttää koiralle että miten mennään. Mut sen jälkeen loppurata sujuikin hyvin, putken kutta muurille ja hypylle ja taas putkeen, jonka jälkeen uudenmallinen sarjaeste a-b (jonka Duumi hyppäsi ilman väliaskeleita) ja samassa linjassa oleva rengas, jonka jälkeen käännös vasempaan ja koahden hypyn kautta putkeen ja loppusuora okseri-hyppy. Duumin radan aikana satoi kaatamalla, mut pikkasen sade hellitti ennen Tirrin rataa. Tirrillä alun pyöritykset meni nappiin tiukilla käännöksillä. Rimat silti pysyivät, mut sitten kun itse 5 hypyltä lähdin ihan paikalta niin kaiketi sen vuoksi Tirrin pituuden hyppy jäi lyhyeksi joten siitä tuli 5. Tirrin kepeille meno sujui hyvin, mut niitten päässä olevalle hypylle ei edelleenkään ohajus ollut hyvä, turhan pitkään pidin koirian tiukasti kynsissä, niin ehti jo kysellä että minne mennään ennen kun käsky tuli. Hyvin meni siitä eteenpäin sarjanesteenkin yli, mutta sitten - en tiedä mikä ihmeen järjen riemuvoitto itsellä, kun tiesin, että tirri oli tosi huonosti irtoavalla tuulella, annoin vain renagas-käskyn ja itse lähdin tosi jyrkästi jo seuraavalle esteelle. Että sitä voikin olla tollo! Tirri tuli loistavasti mun liikkeen mukana terävällä käännöksellä ohi renkaan. Meinasin vetää hylyksi, mut ajattelin, että korjataan, huolimaton heitto renkaalle ja nyt meni kehikon ja renkaan välistä - ja ihan oma moka tämäkin. Sit oli vielä pakko korjata, kun ei voi tommoista virhettä sallia, ja tässä vaiheessa Tirri oli jo suht kypsänä sähläämisestä, että poukkoili edessä sen verran että vielä kosketuksesta saatiin 5. Loppurata lönkyteltiin maaliin, tuloksena siis 20 + yliaikaa reilut 9 sek, joten siis tulosta ei saatu ku virhietä oli liikaa. Pikkasen meinasi kaivella jälkeenpäin, sillä 5:lla olis päästy finaaliradalle. Tosin olisko kuitenkaan aika riittänyt... vaikka kyl me melko monta sekunttia sössittiin renkaalla sitä korjatessa. Noo, mut näistä sitä oppii, kyllä taas jatkossa muistaa sen miten herkästi Tirri omaan liikkumiseen reagoi. Tirriin olin tosi tyytyväinen, hankalat kohdat se osasi ja se joka mokasi oli ihan itse ohjaaja. Joten ei muuta ku peilin eteen ja sanomaan, ett sori Tirri, äippä mokasi! Mut kuitenkin ekat arvokisat meille on nyt takana, tosi hyvä kokemus oli.  Joten nyt vaan uusia nollia keräämään ensi vuotta varten ;-)

Varkaudesta ajettiinkin sitten Kouvolaan, jossa päätarkoituksena oli käydä muksujen kanssa Tykkimäen huvipuistossa, jossa vietettiinmin tosi kiva päivä. Ja samalla reissulla kävästtin katosmassa Pamin Äiskä-siskoa. Melkolailloa saman luonteiselta vaikutti kuin Pami. Ulkonäöltään näytti velipoikaansa vanhemmalta, Pamilla kun vielä päässä ja takapuolessa on pentukarvaa. Meinasi ensin Äiskä olla sitä meiltä että velipojalla ei ole mitään asiaa hänen mailleen, antoi Pamille ihan kunnolla kyytiä, mut sitten alkoivat leikkimääkin.