Pikku belgissä oli tänään virtaa yli oman tarpeen. Johtunee varmaan ainakin osittain siitä, että me ei sitten torstain jälkeen ole tehty mitään, paitti lenkillä käyty. Syynä tähän on ihan puhtaasti se, että mulla itsellä on niin kovasti laiskottanut. Tänään oli sit muksujen harrastusasioiden kanssa sen verran säätöä, että ehin vain vajaaksi puoleksi tunniksi tokoa reenaamaan. Olis kannattanut jättää se vähäinenkin väliin ja käydä vaikkapa pitempi ulkoilukierros. Kun ei oikein mikään onnistunut... Ruutuun ei irronnut, ja sitten kun patukan vein sinne niin karkasi pihistämään sen. Ja patukan itselleen saatuaan keitti ihan kokonaan yli. Irrotettuaan yritti iskeä purukalustonsa uudelleen patukkaansa ja kun siitä kielsin niin oli tulla kynsille. Tiukka muistutus käytöstavoista, patukka piiloon ja hitaassa käynnissä seuraamista jotta herran sai takas kuulolle. Istu-maahan kaukoja otin, ne sentään meni ihan kivasti. Pari liikkeestä seisomista myös otin, tosi fiksu idea, meni etujalalla töpyttämiseksi. Tuota liikettä on ihan turha ottaa jos Tirri pikkasenkin lämpimämpänä käy, silloin tuo kintun nostelu on aina runsaampaa. Sit lopuksi ehin vielä pari hyppyä ottaa, siinä ei sentään mitään probleemaa tullut.

Ja myöhemmin sitten agilityä. Ei harjoitukset oikeesti etes mitenkään vaikeita ollut, ei vain meinannut kovin hyvin mennä. Mut nyt täytyy kyllä katsoa peiliin kun syyllistä ettii. Ittellä oli niin vetelää ohjaamista. Ei ollenkaan hyvä yhdistelmä ole innokas koira ja raatoväsynyt ohjaaja. Jaakko-käännöksiä oli useampia harjoituksissa, en tiä miksi ne tuntuu ittestä niin hankalilta, ei koordinaatiokyky meinaa millään riittää. Ohjailin koiraa väärille esteille ja en tarvittaessa kääntänyt tarpeeksi napakasti... että tämmöiset reenit tälläkertaa. Oli siel toki hyviäkin pätkiä ja eka harjoitus meni jopa kerralla läpi. Tirrillä on ihan selkeesti jonkin sortin kana kynimättä Näsän kanssa. Kun Näsä menee rataa, niin Tirri ei meinaa millään pysyä rauhassa, huutaa ja kyttää koko ajan. Kyllähän se muillekkin ääntelee, mut se on enempi semmoista tyytymätöntä yninää. Tänään Tirri oli tosin koko ajan odottaessa äärettömän rasittava, ei hetkeäkään voinut paikallaan olla ja mouruta piti.  

Jospa itse olisi viikonloppuna pikkasen pirteämpänä, kun Tirrin kanssa osallistutaan Aaltosen Marian pitämälle agikurssille. Kovasti olen pohtinut, että menisikö sittenkin toisena päivänä Duumilla, mut pitää nyt kattoa miltä elo viikonloppuna tuntuu.