Voi ei, kyllä kohta epätoivo iskee! Mähän voisin kirjoittaa kirjan, jonka nimi olis 100 ja 1 tapaa pilata koiran suoritus. Noo, ainut mikä tässä on lohdullista, että koira itse tekee ihan kelpo suorituksia ja mokaaja on itte ohjaaja. Ja tämän kerran mokat olivat seuraavat: ihan itte aiheutin hypyn numero 2 riman tippumisen ja sit  se vielä tyhmempi moka... otin muka putken jälkeen koiran olan yli otolla, mutta en missään vaiheessa katsonut / käskyttänyt koiraa ja heitin koiran sieltä selän takaa väärälle esteelle silleen jouhevasti vasenta kättä heilauttamalla. Muuten taas oli hyvä rata. Ei aina uskoisi, että kuitenkin joku startti on tullut kisattua, että aina jostakin vain löytyy uusia tapoja mokata. Virheistä oppii (toivottavasti...), ja tuskinpa toiste tätäkään mokaa teen, ainakkaan ihan heti ;-)  Tosin jos se kakkosrima ei olisi tippunut, olisi jurppinut vieläkin enemmän.

Ja tästä tympääntyneenä ja osin syynä oli myös pään tympeä jomotus, joka ei buranan voimalla meinannut oikein talttua maanittelin Jonnan menemään Tirrillä toisen radan. Jonna ohjaaminen on sellaista, että mun mielestä se sopii Tirrille ja se on paljon parempi liikkumaan ku itte olen. Ja se suostui! Tosin olisi ittellä ehkä pitänyt jäädä kuitenkin kentän laidalle, jotta Tirri olisi nähnyt itteni, kun nyt se sai hajun ja hatkasi radalta mammaa hakemaan. Pitääpä ens kerran kun on vaikkas epäviralliset testata että miten menisi jos olisinkin näkösällä.

Huomenna olenkin sitten kisoissa ylitoimitsijana ja samalla jännitän Duumin ja Petrin maasto-osuutta sm:ssä. Tirrin kanssa kisataan viikon kuluttua Kemissä, ja ajattelin nyt ilmoittaa Tirrin siitä viikon kuluttua Kas:n kisoihin ja syyskuun alussa Kemiin. Sinnikkäästi vain kohti uusia kisoja, pakkohan ohjaajakin on joskus oppia ;-)