...nimittäin onnistuminen reeneissä. Välillä menee ihan kivasti ja välillä taas meinaa oikeasti epätoivo iskeä. Tekisi niin kovasti mieli perua ne riivatun pk-kisat ja pysyä vain kiltisti näissä siisteissä kenttälajeissa. Mut mennään nyt kerran on ilmoitettu, ja jos p-seelleen menee, niin sitten unohdamme noi metsä hapatukset ja pidättäydytään turvallisesti kentällä. Agilityn reenaaminen on nyt rajoittunut ihan ohjattuihin reeneihin, paitsi tällä viikolla kävin Nooran kanssa kertaalleen Pamia reenaamassa. Tein niille piskuisen rataharjoituksen, ja hyvin meni kun Noora vain muisti ohjata. Muuria kokeiltiin, ilman päälllimmäisiä irto-osia. Pyrki astumaan muurin päälle. Otettiin sitä ihan erikseen, kunnon vauhdilla, jolloin hyppäsi hyvin yli. Rengas sujui hyvin, ei etes yrittänyt tulla ohi taikka kehikosta. Vinokepeillä sillä on jo selkeesti jonkinlainen idea suorituksesta, kokeiltiin niitä irti. Ja varsin koklattiin myös suorilla kepeillä, onnistui niinkin, mut ehdottomasti edetään nyt vinokeppejen kanssa ja vahvistetaan keppien suorittamista kun hyvällä alulla sen kanssa ollaan. Puomia mentiin myös irti, makupalakippo alastulokontaktin jälkeen. Sujui hyvin, paitsi että kiljuu lähdössä kun käy muka niin lämpimänä... Eilen isojen pokien agireeneissä mentiin viime viikonlopun pm-kisojen agiradan juuri sitä kohtaa jossa me Tirrin kanssa hylky napattiin. Tietenkin se kohta nyt onnistui, sekä valssilla että vetämällä. Duumikin meni ihan kivasti reeneissä kun sai ensin pienen höyrynpäästösikailun suoritettua...

Mutta siellä metsässä Tirrillä ollaan harjoiteltu janaa. Nyt se kuitenkin etenee janalla ja lähtee innokkaasti. Mutta ei se liiku viivasuoraan kohti takamerkkiä. Jossain vaiheessa se tuppaa vähän kaartamaan oikealle taikka vasemmalle. En ole sitten uskaltanut siihen mitenkään puuttua, kun se kuitenkin jäljen sitten tavallisesti löytää, kun ei voi tietää, että saako se hajun ja sen vuoksi lähtee kaartamaan vai miksi se sitä tekee. Jostain syystä se lisäksi hyvin usein lähtee takajäljelle. Päätin vaan, että nyt en sitten enää pelkkää janaa ota, kun maanataina se heitti jäljestämisen 2. kepin jälkeen... vaan nyt harjoitellaan ihan kokonaista jälkeä... ja toivotaan parasta janan suhteen. Itse jälki joko sujuu taikka ei suju. Vähän turhan suuri vauhti sillä on, kulmat toisinaan päästelee niin komiasti yli että hukka tulee ja jälestäminen menee seilaavaksi ja keppi voi siinä hötäkässä jäädä. Joten yritän jarrata sitä ihan kunnolla jotta nokka maassa pysyisi. Mut silloin kun vauhti on riittävän rauhallinen eikä mikään muukaan (esimerkiksi ohjaaja...) koiran työskentelyä häiritse, niin ihan hyvin jälkeä ajaa ja kulmatkin ottaa sekä kepit nostaa. Ollaan nyt ajettu semmoisia tunnin vanhoja jälkiä. Eilinen jälki oli tosi hyvä, n. 500 m, tunnin vanha, 2 pikkutien ylitystä, 7 keppiä ja 3 kulmaa. Meni täysin oikein, kulmat hyvät, kaikki kepit nousi, ei siis yhtään kohtaa missä olisi mennyt seilaamikseksi taikka kuonon kohotteluksi. Heh, kovin vain on harvinaisia näin hyvät jäljet, kerran pari viikkoa sitten viimeksi oli mun mielestä tuommoinen onnistuminen, muuten on ollut enemmän taikka vähemmän jotakin sählinkiä. Onneksi esineruutu on nyt onnistunut joka kerta :-)

Tottista ollaan reenattu tasan kerran, ja siinäkin vain eteenmenoa. Tämä on jostain syystä Tirrille niin kovin vaikea ymmärtää... Tarkoitus olisi viikonloppuna pakottaa Petri kaveriksi tottista ottamaan. Jotta saisi myös paikallaolon häiriönalaisena otettua. Pamille yritin tässä opettaa liikkeestä seisomista. Ahne pikku piru kyllä kovasti yrittää oppia kun palkkauspolitiikka on kunnossa. Metka otus, se seuraa jo aika kivasti pieniä pätkiä.

Tämän viikon olen ollut lomalla, sen vuoksi Tirrin kanssa on tullut enemmän metsässä ryynättyä. Kotona meillä on katto/autokatos/terassi remontti - jo ties kuinka monennetta viikkoa. Hirveesti ei tuu aamulla nukuttua, kun remppareiskat saapuu tontille mellastamaan. Pami on viihdyttänyt itseään seuraamalla äijien touhuja. Se istuu olohuoneen ikkunan edessä rahin päällä ja vahtaa josko joku uskaltaa hänen maallaan liikuskella. Varsinkin kun setät rakensi terassia raivosi Pami niille ikkunan takana, ja setiä nauratti... voisi hymy hyytyä jos peto pääsisi irti ;-) Belgit fiksumpina suhtautuu asiaan asiallisemmin, tontille saapuminen pitää ilmoittaa mutta muuten niitä ei jaksa asia kiinnostaa.