Hävettää ihan tunnustaa, että enpä taida olla koko kesänä varsinaisesti tottista reenannut ennen viime lauantaita. Ideana oli ottaa kaikki alon tottisliikkeet ampumisen kera, kun Tirrille on ammuttu viimeksi viime kesänä... Ei se onneksi ampumiseen millään tapaa reagoinut. Jättävät liikkeet sujui ihan hienosti, istuminenkaan ei enää niin töki kun sitä on enemmän otettu. Tasamaalla noudatin 650 g:sta sekä 2 kg:sta. On toi painava kapula sitten vaikea, edelleen niska katkeaa pienen belgin mielestä. Hyppynoudossa ja a-estenoudossa ei sinäänsä muuta ongelmaa, kun pitää jotenkin löysästi kapulaa suussaan. Että meinaa pudottaa kun maahan tömpsähtää. Mut nyt ei vierasta kapulaa juurikaan purrut. Otin hyppynoutoa myös siten, että vaan hyppii esteen yli kapula suussa. Kerran se kalautti koipeaan, mut muuten hyppäsi kyl hyvin yli. Eteenmenoa sillä yritin ottaa siten että palkka pellon toisessa päässä, se liike on vielä täysin vaiheessaan, ilman palkkaa etenee kutakuinkin 10 m. No jos nyt tänä syksynä saisi tuon pk-puolen sille mallille, että ens keväänä voisi kisata. Kun olen jo ihan kokonaan hylännyt ajatuksen tänä syksynä kisaamisesta. Kun koira ei ole valmis niin mitä tuota suotta etes yrittämään mahtua johonkin kokeeseen.

Sunnuntaina lähdin Petrin mukaan katsomaan tulevia jälkimaastoja, kun Petri on meijän seuran jälkikisoissa ratamestarina parin viikon kuluttua. Ja sillä kyllä mietin, että kyllä noi siistit kenttälajit on enemmän mun mieleen. Jösses mitä ojia! Ja rytikköä! Ja ötököitä! Pami ja belgit tietysti oli mukana, Pami poloinen ei sitten uskaltanut minkään ojan yli yrittää (siinä meillä laivakoira, joka inhoaa vettä), mukava loikkia niitä koira sylissä tai vaihtoehtoisesti vintata koira yli ja yrittää itse hyppiä perässä.

Esineruutua käytiin reenamassa eilen, Tirrille otin 3 esinettä kaikki takarajassa. Kahdella ekalla lähetyksellä tuli esineet, kolmannella yrityksellä haki kyllä, mut vasta neljännellä lähetyksellä vimppa esine löytyi. Mut tälläkertaa oli mun mielestä ihan hyvännäköistä ja tehokasta etsimistä. Duumilla puolestaan on jostain syystä nyt ruutu huonontunut, höseltää, ei kunnolla malta haistella ja humputtaa... tosi kiva kun sm-kisoihin on enää reilut 2 vkoa aikaa.

Ja tänään sitten vapaapäivän kunniaksi mentiin Jonnan kanssa agia ottamaan. Kyhättiin rata, jonka alun idea oli viime viikonlopun maajoukkuekarsintojen ekan radan alku. Ja sit haluttiin sinne myös keinu, välistäveto kohta ja puomi, jotka sitten renkaan avulla yhdistettiin alkuosaan jotta saatiin vähän pitempi harjoitus. Tirrille vein puomille palkat, joten se sitten yritti lähteä sinne kolmantena olleelta putkelta. Uusi yritys ja nyt tuli hyvin kepeille ja leppien jälkeinen hyppyjuttu onnistui myös. Välistäveto oli huono, rima putosi. Kontaktit ok ja samoin loppuosio. Jankkasin sitten sitä välistävetokohtaa, yritin saada onnistumaan siten, että oma liikesuunta on kokoajan eteenpäin, että en vedä välistä vastakkaisella kädellä selkää menosuuntaan kääntäen. Ja muutaman toiston jälkeen alkoi jopa onnistua, kun vain itte muistin, että en sit liian kauaa pidä sitä hallussa vaan aika pian heitän sen seuraavalle esteelle. Ja Pamilla otin samaiselta radalta kahta eri kolem esteen kohtaa, tosin alun kulmaa helpotin. Aluksi meni kyl sähellykseksi, juoksi esteiden ohi ja haukkui. Mut saatiin kuitenkin muutama onnistunut yrityskin otettua. Ja sit toin keppien jälkeistä hyppykaarretta, se onnistui hyvin, mut pussia ei sitten uskaltanutkaan mennä (vähän sitä on sen kanssa kyl otettukkin, pitää muistaa ottaa sitä nyt säännöllisesti). Otettiin pussia niin että Jonna kohotti kangasta, sujui ihan hyvin. Sit kokeilitiin ilman kohotusta, mut ei sit edennytkään tarpeeksi pitkälle vaan epävarmuus iski ja pyörähti ympäsi ja sotkeutui kankaaseen. Ja sen jälkeen ei niin olisi halunnutkaan pussiin mennä. Mut taas kangasta kohotten saatiin onnitumaan. Sit Jonnan avustamana otettiin rengasta muutama toisto ja lopuksi otin vielä muutaman puomin, hihnassa ja palkalla. Vähän epäilen, että Pami ei välttämättä Nooralla pysy käsissä silloin kun paikalla on muita, joten niissä tilanteissa reenaan sitä itse... kun mistäs sen tietää vaikka Pamista tulisikin mulle kisakoira jossain vaiheessa ;-)