Eilen oli epäviralliset agikisat haukkiksella, ja menin molempien poikein kanssa sinne ihan kontaktien vuoksi. Tirri suorittikin muuten ihan kelpo rataa, a:n kontakti oli hyvä. Mut puomilla, ei stopannut mennessä, mut otti kuitenkin kontaktin, ja alastulolla ei jäänyt vaikka muuten alas asti tulikin. Uusi yritys, nyt stoppasi ylösmennessä, mutta ei jäänyt alastullessa kontaktille. Kolmannella kerralla sain sit sujumaan niin ku halusin ja lönkyteltiin maaliin. Että olikin hyvä päässä vaatimaan kunnon suoritusta kisamaisessa tilanteessa ja palkkaamaan oikeasta suorituksesta. Vain muutama koira oli välissä ja äkkiä hain pikkasen kierroksilla käyvän Duumin autosta. Se huusi lähdössä, ja ihan tahallani tein siten, että poistuttuani odottelin ennen käskyä niin että se karkasi ilman lupaa joten pääsin puuttumaan siihenkin sikailuun. Se oli just sen oloinen, että herkästi livistää, sen verran kuumana lähdössä kävi. Kaarrokset alussa Duumilla ei hääppösiä olleet, mut ihan oikein meni kuitenkin. Mut a:lla ei pysähtynyt alas, otti kontaktin mut jatkoi matkaa. Ja taas tiukka nuhtelu otukselle ja a uudestaan. Puomin ylösmenon puolestaan Duumi otti, mutta myös se ei jäänyt alastulolle vaan liikkeen mukana tuli pois. Joten puomi uusittiin kanssa. Joten ihan selvästi tommoinen kisaomainen tilanne vie maltin pois molemmilta koirilta. Nyt vielä rata oli juuri sellainen, että ensin mennään mahd. lujaa ja sitten kontaktiesteelle, joten pääsin harjoittelemaan just sitä mitä toivoinkin. Ja puuttumaan siihen malttamattomuuteen.

Sunnuntaina kävin haukkiksella vetämässä viimeisen kerran kisaamaan -kurssia ja samalla ennen sitä otin Tirrillä tokoa nurtsialueella. Otin hyppyä, ekaksi ihan liikkeen omaisesti ja sitten vanhaan tuttuun tapaan palkaten, se oli ihan hyvä. Sit otin jättävät, niissä ei nyt mittään ongelmaa. Luoksetulo oli myös hyvä. Mut tälläkertaa tökki kaukojen maahanmeno... istumiset oli hyvät ja napakat, mut maahan meni joko hitaasti tai sit niin että ei kerralla kunnolla maahan asti laskeutunut. Että aina tökkii joku, mahtavaa... Nyt vain noitten tokojen suhteen on omaa kisaamista isompi paniikki se, että jos liikkureita ei muuten tule tarpeeksi, niin olen luvannut että siinä tapauksessa voin evl:ssä liikkuroidan oman suorituksen jälkeen.

Viikonlooppuna Petri oli pe-la pk-leirillä kouluttamassa ja Duudsoni lähti sille mukaan, joten nuorison kanssa käytiin lauantaina agilityä ottamassa. Pamilla otettiin irtoamista ja eteen käskyä. Ekaksi kahdella hypyllä (rimat siis maassa), sitten kolmella ja sitten 3 hyppyä + suora putki. Ahne pirulainen, hyvin onnistui. Putkihakuinen otus se on, otettiin sillä lähettämisiä pimeisiin putkikulmiin, ja niin vain se putkeen sinkosi. Vinokeppejä myös harjoiteltiin, olis niin paljon simppelimpää kun joku muu pitäisi remmistä kiinni ja itte vois ohjata ku yrittää Nooralle neuvoa että miten ohjata ja itse olla narun nokassa. Noo, ehkä se siitä. Ja sit lopuksi Pamille vielä pari puomia. Tirrille otin myös samaa irtoamisjuttua, ja sitten niin, että vedin joka toisen esteen ohi. Lisäksi otin kontaktit siten, että tullaan vauhdilla mutta stopataan. Kyllähän nämä reeneissä onnistui, mut siis eilen epävirallisissa taas ei.

Pami on nyt selvästi kasvanut, etuosa kropasa on jykevöitynyt selkeästi ja alkaa enemmän siltä osin muistuttaa rotunsa edustajaa. Ja vihdoinkin yläpentukulmurit lähtivät irti, hampaisto alkaisi nyt olla aikuisen koiran kalustoa. On se mahoton puuhastelia, hereillä ollessaan koko ajan joku projekti sillä on käynnissä. Yritin miettiä, että onko muka belgin pennut olleet tuollaisia tuusaajia, mutta en vain muista, onhan viimeismmästä belgipentuajasta jo kuitenkin 3 vuotta. Jotenkin tuntuu, että belgin pennut olis enemmän touhunneet ihmisen kanssa, kun taas tämä väkertelee kaikkea ihan itsekseen jos kukaan ei sitä ala.