Tällä viikolla olen epätoivoisesti yrittänyt ehtiä pikkasen pk:ta reenaamaan, tosin kohtuu huonolla menestyksellä. Mutta sentään jotain... Maanantaina töitten jälkeen metsään ajelin ja reilun puolen kn:m jäljen Tirrille tein, ja mettästä palatessani huomasin, että jäljen "keskiöön" oli pölähtänyt lauma marjastajia. Otin sitten vain 2 erillistä janaharjoitusta ja ajoin sitten jo jäljen. Janat oli n. 20 metrisiä, ja näköjään Tirri hyvin helposti kääntyy janalta vasempaan riippumatta siitä mihin suuntaan jälki menee. Jos jälki menee vasempaan, ja näytää hyvältä, jos taas oikeaan niin takajäljelle lähtee. Itse jäljen Tirri ajoi ihan hienosti, marjastajia tosin piti pariin otteeseen tuijotella, mut tosi hyvä häiriöharjoitus muuten. Ekassa kulmassa oli vaikeuksia, mut muuten kulmatkin sujui ihan hyvin.

Keskviikkona pikaisesti 3 x janahrjoitus ehittiin ottaa, 2 ensimmäistä ei hirveen hyvin onnistunut, lähti kaartamaan heti, mut otin takaisin ja lähetin toistamiseen jolloin lähti etenemmän suoraan. Ja eilen sitten käytiin ottamassa tottista. Sitä eteenmenoa yritin opettaa. Lupo aikoinaan oppi sen makupalapurkilla, muistan kyllä jonkun joskus kertoneen miksi sitä ei kannattaisi käyttää, mutta koska en enää muistanut syytä siihen, niin päätin kokeilla. Noo, tulipahan kokeiltua, jos matka ei kovin pitkä ole, niin onnistui kyllä, mut jos matka oli lähempänä sitä matkaa minkä kokeessa tarvii edetä, niin ei välittänyt vähääkään maahan käskystä, vaan poimi rasian suuhunsa ja toi sen. Siis kun palkalla saan sen oppimaan irtoamisen, onhan se ruutuunkin sen oppinut, mutta miten saada se reagoimaan kaukana maahan -käskyyn? Lähellä siinä ei ole ongelmaa, mut kaukana ei vain toimi. Otin muutkin liikkeet ihan kisaomaisesti, paitti hyppynoutoa 4 kertaa. Este pysyi pystyssä eikä muuten mitään ongelmaa ollut, paitti kerran kiersi paluu hypyn. Ja siihen samaan pötköön viel vimppana eteenmenon ihan ilman palkkaa, eteni riittävästi, mut ei mitenkään kauheen vauhdilla ja jopa meni maahankin. Joten jospa jotakin hyötyä tästäkin reenistä oli. Noita hyppyjä en nyt aio enempää hinkkailla, 1-2 kertaa ennen kisoja ehkä ottaa, kun ne jotenkin tuntuu niin kamalan rankoilta koiran etupäälle.

Keskiviikko iltana saapui suruviesti. Iki-ihanainen Kuu belgi oli lähtenyt koirien taivaaseen :-( On niin surullista ja tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, Kuu oli vasta vuoden ikäinen ja niin mielettömän näppärä pikkuherra, että olin ihan varma että siitä koirasta vielä kuullaan. Pahalta tuntuu kun ajattelee sitä suunnatonta surua mitä Riitta ja Kimmo sekä kasvattaja Annika nyt joutuvat kokemaan. Ja itselleni taas pysäyttävä muistutus siitä, että koskaan ei voi tietää mtä tapahtuu ja milloin on se viimeinen hetki omien koirien, ja ihan kaikkien muidenkin läheisten kanssa. Sen kun aina muistaisi kun raivokkaasti ärisee pikkuasioista.