Vielä on viikko siihen kun uusin perheenjäsenemme, schipperke-vauva Willow Creek Ou-Nou, kutsumanimeltään Pami, kotiutuu. Huh, miten ihmeessä sitä osaa niin pientä hoitaa! Kyllä belgin pennun kans olis paljon helpompaa. Jänskättää ihan tosissaan! Niin, pitkällisen väännön jälkeen pennusta tuli sitten Pami, osittain sen vuoksi, että kyllähän nämä otukset on semmoisia karvaisia diapameja, helpottavat ahdistusta - tai vaihtoehtoisesti aiheuttavat sitä ;o) Petri tosin oli sitä mieltä, että Pami on nartun nimi, mutta ei minusta. Eikä se penturukka siitä ainakaan välitä. Perjantaina olisi tarkoitus kääntää auton kuono kohti etelää ja Stormia ja siitä se sitten alkaa elo pikkukoiran kanssa.

Tirrin kanssa yritetään kohottaa kuntoa, tai tosipuheessa siis itteltäni yritän saada kuntoa vähän paremmaksi ja joulun ajan ihrojakin sulateltua, joten ollaan Tipsun kans lenkkeilty normaalia enemmän. Suksille en vielä ole uskaltautunut, mut jospa jossain vaiheessa olisi niin itsetuhoinen fiilis että sitäkin kokeilisi. Reenaaminen on nyt ollut olematonta, mitä nyt lenkillä luoksetulon stoppia ja eteenmenon maahanmenoa. Ja kotosalla kaukoja ja paikalla käännöskia sekä askelia sivuille ja taakse. Ja nyt viikonlopun aikana Tirri on harjoitellut kierrostensa laskemista. Eli ensin riehutaan ja sitten nopeasti koira rauhalliseksi. Onnistuu kotona huomattavasti paremmin ku tiistaina hallilla onnistui, ja tämä tämmöinen on pienelle belgille hyväksi.

Kevään kisakausi alkaa pian, ilmoitin pojat oman seuran agikisoihin parin viikon päähän. Ja siitä seuraavana viikonloppuna olis tokokoe. Voi ahistus, kun ei yhtään nappaa tokon reenaaminen! Mieli tekisi perua osallistuminen, mutta ehkä me kuitenkin käydään yrittämässä kun kerran on tullut ilmottauduttua, jospa se kadonnut tokomotivaatio jostakin löytyisi. Ja sen jälkeisenä viikonloppuna on naapuriseuralla agikisat, jonne myös ajattelin molemmat pojat ilmoittaa, toisen lauantaille ja toisen sunnuntaille.  Helmikuu näyttääkin olevan melkolailla koirapainotteinen kuukausi ;-)