Nimittäin viikonlopun pk-kisoissa ja koko perheeltä... Ajletiin perjantaina Rovaniemelle ja lauantai-aamuna Petri ajoi lähes katatonisen ohjaajan koiransa kanssa kisapaikalle. Jännitti ihan hirveesti ja olo oli kaiken puolin hyvin epävarma. Tottisnumero meillä oli 5, ja myös maastoarvonnassa saatiin jälki nro 5. Alokasluokassa oli 5 koiraa ja avossa myös 5. Jäljellä aloitettiin. Jana Tirrillä oli kohtuu hyvä, irtosi, maltoin odottaa niin kauan että narun häntä oli käsissä. Teki kiepin vasemapaan mutta itsenäisesti jatkoi etenemistä ja lähti jäljelle myös vasempaan. Kun lähes aina on takajäljelle lähtenyt odotin koko ajan tuomarin kutsua takasin janalle, mutta ei kuulunut, joten sitten mentiin. Tässä tulikin sitten oma moka tehtyä ja oppirahat tämän asian suhteen ehkä maksettua... En juuri jarrannut koiraa, vaan annoin sen painella pitkin jälkeä kun mun mielestä se kuitenkin selkeesti jäesti. Mutta niin suurella vauhdilla, että kaiketi tuulesta johtuen meni sen verran jäljen sivussa, että yhtään keppiä ei löytynyt. Meidän maasto oli melko avomaista matalaa jäkälikköä. Eli täsät nyt ainakin opin sen, että vauhti pois ja huolehtia että kuono pysyy kunnolla maassa. Kokemattomuuttani tuo ei käynyt mielen vieressäkään jäljellä, ei vaikka on Petri toki monesti sanonut tuosta meidän liian suuresta vauhdista. Nöyränä täytyy myöntää, että ehkä se on oikeessa siinä asiassa ja ehkä tämä nyt itsellänikin mielessä pysyy. Kapulatkaan kun eivät ole kisoissa niin hyvin hajustuneita kun reeneissä, itteasiassa nyt eivät olleet kyllä etes sitä puolta tuntia olleet jäljentekijän hallussa, kun kapulat lähtivät metsään 8.15 ja eka jäljen tekijä lähti liikkeelle 8.30. Mutta ei sillä väliä, Tirri löysi sen ekan kepin sitten kuitenkin kun oltiin ensin höntyilty ajoaika metsässä, joten kyllä se haistoi. Mutta koska tärkeintä meille oli saada kokemusta, niin otettiin kuitenkin muut osat. Esineruutu oli ihan hyvä, ekalla pistolla kävi merkkaamassa ruudun ulkopuolella mättään, jonka joku muukin oli tehnyt. Toisella lähetyksellä haki esineen ihan hyvännäköisesti ja itsenäisesti  työskennellen. Esineruudusta 28 pist. Tottiksen alkaessa alkoi satamaan hyisen kylmää vesiräntää. Oltiin Tirrin kanssa toisessa parissa, mutta koska ekaparissa molempien homma loppui seuraamiseen (toinen meni ampumisesta lukkoon ja toinen oli ihan pois lapasesta - onneksi toi lapasesta olija ei ollut meidän pari, se meni paikallaolijan luo nuuskimaan, Tirri ei taatusti olisi sitä sitänyt ja oltaisi saatu koko liike kertalaakista pilattua...), niin pikkuisen hoppuisesti koira kentälle. Tirri ekaksi paikallaoloon, se oli erinomainen. Seuraamisessa Tirrillä meinasi kontakti laskea pitkällä suoralla, paluumatka oli parempi ja lyhyenmpi suora, paitti siellä täyskäännös oli huono kun itse tepastelin miten sattuu. Henkilöryhmässä myös kontakti laski. Seuraaminen erittäin hyvä. Istumisessa kuulemma hiljensin vauhtia ennen käskyä, voi hyvinkin olla niin, siitä erittäin hyvä. Maahanmeno ja luoksetulo oli bueno, siitä erinomainen. Mut sitten alkoikin alamäki... Noudossa kapulaa piti tovin aikaa asetella suuhun, samaan tyyliin kuin se painavemmilla kapuloilla tekee... Annoin uuden käskyn jolla istten toi, siitä puutteellinen. Hyppynoudossa hyvin hyppäsi yli, otti kapulan ja mut jotakin se sääti kun annoin siinäkin uuden käskyn ja Tirri kiersi esteen. Tämä ei sinäänsä ollut mikään yllätys, siitä puutteellinen. A-estenoudossa heitto meni vinoon (olishan sen saanut uusia, mutta en sitten viittinyt, meni hyvin yli, vilahti saalistamaan kapulaa ja kiersi esteen. Siitä tais tulla tyydyttävä. Ja eteenmeno, heh, lähti sitten etenemään, mut noin 10 m:n kohdalla alkoi hidastamaan ja annoin maahankäskyn, liian lyhythän se oli ja muistaakseni puutteellinen. Yhteensä pisteitä 75, heh, tuolla räpellyksellä olisi tottispisteet vielä koulariin riittäneet. Paljon saa näköjään mokailla että vielä pisteitä tulee ;-)

Sunnuntaina sitten oli Duumin vuoro, valion arvohan sillä on katkolla, kun vain se ykköstulos joskus tulee. Ei tullut tälläkertaa. Jälki oli muuten hyvä, mutta eka keppi oli jäänyt metsään. Eka keppi oli ollut n. 500 m:n päässä. Mut se murhaallinen esineruutu. Taas Duumi vain juoksenteli ja isännällä meni tovin kuluttua hermot ja se otti koiran pois ruudusta ja keskeytti siihen. Että se siitä sitten.

Kokemuksena noi meijän ekat pk-kisat oli kuitenki ihan hauskat. Ens viikonloppuna uusi yritys, ja jos taas menee p-seelleen, niin eiköhän kuitenkin vielä joskus uudelleen yritetä, ei se kuitenkaan niin kamalaa ollut.  Voin yrittää alokaassa ja ehkä avoimessa, mutta sen jo nyt tiedän, että ittestäni ei ole voittajaluokan jäljelle. Hirviä eksymisen pelko (jota ei tarvi näissä siisteissä kenttälajeissa miettiä...) ja vastenmeilisyys rytikössä rämpimistä kohtaan aiheuttaa sen. Jos tuo Petri joskus innostuisi Tirriä metsässä viemään (niinkuin se vähän lupaili), niin voin minä sille sen tottiksen kuntoon reenata.

Eilen oltiin ihan ihmisten aikaan kotona, ja koska pikkasen on hintsummin mahdollisuuksia reenata Tirriä ennen ens vkl:a, niin käytiin sitten illalla reenit ottamassa. Nyt jarrasin ihan tosissani jäljellä, kepit oli "tuoreet". Kaksi ekaa keppiä olisi päästellyt yli, mutta koska vauhti oli pois niin oli tarkasti jälkellä ja näin ne itse ja nostatin, loput 4 keppiä nousikin tosi hienosti, koira eteni kuin juna ja tökkäsi keppiin mikä oli jalkojen välissä. Siis ei mitään ongelmaa ollut, tosi hyvä jälki, janalla takajälki. Esineruudussa minun kermaperäinen koirani ei millään meinannut mennä takalaitaan joka oli rytikköistä ja jossa ne esineet oli, kääntyi ties kuinka monesti rytikön laidasta. Heh, se on ihan samanlainen ku itte, rytikkö on ällöö ;-)

Melkein meinaa tulla ittelleni identiteettikriisi ton koiran puolesta. Sitä luultiin nartuksi ainakin kolmesti viikonlopun aikana. No onhan se vähän neiti... ei siis yhtään maskuliininen ulkonäöltään eikä käytökseltään, varsinkin kun se on tällähetkellä lähes karvaton (tai ainakin villaton). Ja eläin-poloisen nimi kun on vielä Tirri, ei millään tapaa miehekäs nimi. Olis pitänyt laittaa sille nimeksi ihan joku muu, vaikka Jörri ;-) Kuulemma Pamin nimestäkin tulee narttu mieleen, varmaankin jos ajattelee sen olevan lyhenne Pamelasta tai jostain sellaisesta. Pamin nimen idean alkuperä on kuitenkin ihan muualla. Ja kuulemma Paksu-Pami -nimestä tulee mieleen sikaria poltteleva mafioso, se nyt kuitenkin on aikas miehistä ;-) Ja Pamin urosmaisuutta kun kuitenkin pönkitetään liekkiloimella ja hämähäkki- tai maastokuvioisella pannalla. Ja petikin sillä on maastokuvioinen, siis ehtaa uroskamaa ;-)