Uusi vuosi vaihtuu meidän poppoon osalta Ivalossa, anoppilassa (jee...) kipakassa pakkasessa.

Mietin, että mitkä loppumassa olevan vuoden tapahtumista onkaan niitä tärkeitä ja mieleenpainuvimpia. Tirri aloitti kisauran sekä tokossa että agilityssä. Tokossa kaikkein hienointa oli voittaa joukkue-sm:ssä alokasluokka... vaikka järjestelyt kisapaikalla olivatkin syvältä ja lopullinen sijoitus selvisi vasta seuraavana päivänä. Se on kaiketi ollut itselläni se kaikkein eniten jännitävä kisa, vaikka toki joka ikinen tokokisa on jännittänyt. Siis saldona Tirrillä tänä vuonna 4 tokokoetta, 4 ykköstulosta - ei yhtään huonosti ;o). Ja agility sitten. Tirrin agilitystä päälimmäisenä mieleen tulee ne lukemattoman vitoset, mitkä toisinaan ovat harmittaneet... Mut onhan niitä nolliakin, nousu nollat ykkösistä ja kakkosista sekä 5 nollaa kolmosista. Paras kisapäivä taitaa olla elokuussa Kemissä, jolloin molemmilta radoilta napsahti nollat ja sen jälkeen siirryttiin 3-luokkaan. Kokonaisuutena olen kuitenkin toooosi tyytyväinen Tirrin hienosti alkaneeseen kisauraan, huhtikuussa vasta aloitettiin, joten 8 kk vasta ollaan kisattu. Tyytyväinen myös olen siihen, että BH-koe saatiin suoritettua, ilman pientä painostusta en olisi vielä sitä tänä vuonna käynyt, mut hyvä että tuli käytyä ja läpi meni. Hyi, se sitten vasta olikin jännittävä tilaisuus! Entäpä sitten tuleva vuosi, haaveita ja tavotteita... Tavoitteena olisi saada Tirri pk-puolella kisakuntoon ja syksypuolella kisata ekan kerran, jos nyt johonkin kokeeseen sattuu pääsemään. Keväällä tarkoituksena on kesäkaudeksi jättää tokoilu kokonaan tauolle ja sen sijaan keskittyä pk-puoleen. Tokossa ensi vuoden tavoite on saada Tirrille TK2, ja jos kaikki hyvin menee, niin saada koira voittajaluokkaan kisakuntoon loppuvuodesta. Ja rakkain lajimme agility. Tavoitteena on päästä sm-kisoihin, eli siis saada toukokuun loppuun mennessä se hiivatin tuplanolla tehtyä. Varmasti harmittaa jos ei siinä onnistuta, mut toki sm-kisat tulevat myös seuraavana vuonna jolloin siirretään tavoite kohti niitä ja pyritään siis saamaan vuoden loppuun mennessä mahdollisimman paljon seuraavan vuoden sm-nollista kasattua. Sitähän ei toki vielä tiedä, että mitkä on pääsykriteerit sitten vuonna 2009.

Ja sitten Duumi. Duumin kanssa hienointa oli tänä vuonna ensimmäinen 0-voitto 3-luokassa. Ja yllättäen Duumin kanssa on muutenkin kesän jälkeen mennyt tosi kivasti kisoissa. Muut lajit onkin Petrin heiniä. TK2 on tokopuolellla Duumin tämän vuoden saavutus, mutta kaikkein tärkeintä ja hienointa oli Duumin suoritus rotumestaruus-pk-kokeessa, JK3 ykköstuloksella. Joten siis tänä vuonna kahdessa lajissa saatiin Duumille ensimmäinen valion arvoon tarvittava tulos. Tosin Duumin saaminen agivalioksi vaatii melkoista ihmettä, mut käyttövalion arvo on ihan realistinen tavoite, jopa vuonna 2008 (jos vain kisoihin pääsee). Ja kyllähän Petri haaveilee pk-sm-kisoista myös, mutta sekin siis vaatii useampaan kokeeseen pääsemistä ja niissä onnistumista. Mut jos ei vielä ens vuonna niin sitten seuraavana, Duumi kuitenkin vasta alkukesästä täyttää 4 vuotta, joten nuori otus se kuitenkin vielä on. Tokossa Duumilla on tavoitteena saada voittajaluokasta ykköstulos ja siirtyä EVL:aan. Ja agilityssä päätavoitteena on päästä sm-kisoihin, ja myös saada sitten ensi vuoden sm-nollien keruu hyvälle mallille ennen vuoden vaihdetta. Monesti tän vuoden aikana olen miettinyt, että jos heittäisin Duumin kanssa agilitaamisen pois, mutta nyt tuntuu, että kisataan nyt silläkin ja reenataan ja katsotaan mihin asti sen kanssa päästään.

Kaikkein vaikeinta tässä vuodessa oli Lupon äkillinen sairastuminen, sen sairastaminen ja lopulta se hirvittävä päivä jolloin täytyi tehdä lopullinen päätös. Ikävä on valtava, mutta jospa joskus helpottaa. Mut elämä jatkuu, ja joulukuun alussa syntyi meidän uusi ja eteenkin muksujen kovasti odottama "vaavi", pieni shipperke-poika, jonka nimestä on perheessämme käyty viime päivinä kovaa vääntöä. Saapa nähdä mitä tämä pikku hirwiö tuo ensi vuonna tullessa, kun se helmikuun alussa kotiin saadaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita...