On se onni että koira toimii kivasti, mut kun ohjaajankin täytyisi osata ohjata. Voihan itku, kyllä on tuplanolla meillä tiukassa! Tänään oli siis oman seuran agikisat, ja Tiriin kisapäivä. Aamupäivän talkoilin tuomarinsihteerin hommissa, hienoja suorituksia näkyi, mm. oma agiryhmäläiseni Daimi ja Satu teki kaksi hienoa nolla-rataa 1-luokassa. Oli aika haastavat radat Jokisaaren Minna tehnyt, paljon putkiansoja ja vääntöäkin riitti. Ekalla radaalla kaikki hankalat kohdat meni nappiin, Tirri oli tuttuun tapaansa tosin hyvin ohjattavissa... siihen saakka kun ihan itte jätin ohjaamatta koiraa kunnolla. Yhtään en ajatellut sen kohdan hankala olevan, suorasta putkesta piti loivasti kääntää vasemmalle kepeille, ja koiran tullessa putkesta käskytin melko veltosti keppejä, mutta yhtään kunnon haltuunottokäskyä en antanut. Putkesta suoraan edessä oli hyppy, ja sinne se sitten meni ja yli loikkasi. Ja loppurata oli hyvää ja virheetöntä. Tässä-käsky olisi pitänyt älytä ehottomasti antaa, mutta ei vain suusta ulos sellaista tullut. Harmittaa!

B-kisa oli hyvin samantyyppinen kuin a-kisa, vääntöä ja putkiansoja. Alkupätkälle en rataantutustumisen aikana saanut keksittyä järkevää suoritustapaa, mutta se onnistui hyvin, vaikka ohjaus ei ihan itselle sopivammalta tuntunutkaan. Ja myös loppurata oli puhdasta menoa, kääntyili hyvin ja kontaktit oli hyvät. Siis virheettömästi maaliin. Lopputuloksissa sijoituttiin 2., 3 sekunttia hävittiin Avalle ja Mikolle, ei ole häpeä hävitä ex-maailmanmestarille ;-) Elikkä nyt meillä on 6 sm-nollaa, 4 aginollaa ja 2 hyppärinollaa - ja edelleen siis ainoastaan tuplanolla puuttuu. Nyt tosin on ihan sama metsästääkö tuplanolla agi-agi vai agi-hyppäri radoilta.

Meillä on vieraita viikonlopun (tosi hyvä emäntä tässä talossa, viettää aikaansa koirakisoissa koko viikonlopun...), joten koska Joni oli kelkkaillessa nitjauttanut selkäänsä, niin se halusi isänsä vieressä nukkua joten menin Nooran huoneeseen lattialle nukkumaan (on sen verran isot jo noi kakarat että ahasta tulee jos ne meidän sänkyyn änkeää). Klo 4.30 hirwiö heräsi ja hyökkäsi... Täynnä tarmoa hyökkäsi hiuksiin kiinni, kömpi viereen ja yritti kaikin keinoin saada leikkikaveria sekä  hillui romujensa kanssa. Tovin aikaa se riehui, kunnes kaiketi tajusi että kukaan ei sitä ala ja asettui uudelleen nukkumaan. On se kyllä melkoinen tasmaanian tuholainen koko otus ;-D