Viikonloppu vierähti Kemissä kisojen merkeissä. Hasut saapuivat meille perjantaina ja isännät, duudsonit ja muksut jatkoivat jo perjantaina Kemiin, me Sannan kanssa ajeltiin sinne lauantai-aamuna juuri sopivasti jälkikoirien tottista seuraamaan.

Duumin tottis oli aika tyypillinen Duumin suoritus, virheetön mutta nopeampikin se voisi olla (vaan kun ei ole...), mm. maahan meno ja noudoissa sivulle siirtymiset oli hitaita. Ja paikalla olossa pomppasi kun Petri kinttuaan siirti sitä kohti kun lähti pois koiran luota (tosin siitä ei rokotettu, erinomainen paikallaolosta). Pisteitä saivat 89 ja sillä olivan launatin jälkeen sijalla 10, joten maastoon pääsivät. Buumilla ja Patella tuli harmittava ohjaajan moka, ja harmillisesti pisteillä 79 just jäivät ilman maastopaikkaa.

Itse kun oli aamulla maha kuralla jännittänyt Duumin tottista, niin viretila mennessä agikisoihin oli pahasti pakkasen puolella. Siis ihan hirveetä ja väärin koiraa kohtaan että ohjaaja on ihan pihalla kisoissa. Ja tulossaldo oli tasan sen mukainen 2 x hyl. Ja molemmat hylyt menee (taas) ohjaajan piikkiin. Huh, mietin jo, että kylläpä on pahasti oma ohjaus hukassa!

Kemistä harvoin mitään hyvää on kuullut, mutta täytyy myöntää, että lauantai iltana kun koiria lämpimässä elokuun illassa auringon laskiessa merenrannassa käytetiin, niin sievää ja vihreää siellä oli. Ja rauhallista. Pami paralla vaan aamuyöstä meni maha sekaisin, oksenteli ja ripuloi. On se vain semmoinen pieni ja pahansisuinen auton varashälytin (tai tämä malli ei pelkästään hälytä...), agikisoissa ihan huoletta pidin ovia pois lukosta ;-)

Sunnuntai aamuna Petri lähti varhain kisapaikalle muiden jäädessä uinumaan. Jälki oli niillä mennyt loistavasti 4:lle kepille asti, mutta sitten oli jäljestänyt kanssakilpailijan autolle. Esineruutu olikin sitten mennyt täydellisesti, ainoana jälikoirana täydet 30 pistettä. Kolme pistoa ja kolme esinettä, 2 minuutissa homma oli ohi. Jos jälki olisi mennyt hyvin, niin mitali olisi ollut varma, ainoastaan voittajakoirakko oli tuonut kaikki kepit. Mutta jossittelut sikseen, maastopisteet 150 riitti juuri ja juuri koulariin, eli pisteillä 239 JK3, sij. 8. Joten nyt on sitten se vaadittava koulari ensi vuoden pk-sm:iä varten haalittu , kyseiset karkelot taitaakin olla Turussa. Huh, ens vuonna saakin sitten reissata, tänä vuonna on päässytkin kovin helpolla.

Tirrin kanssa väännyttiin agikisoihin, nyt oli oma pää ja mieli täysillä hommassa mukana, eikä ohjaus ollut enää yhtään niin hirvittävän kamalaa . Ekalta radalta 0, ihanneaika alittui 5,47 sek ja sillä tultiin 3. Tiikin ja Katjan voittaessa ja Mikan ja Fain ollessa 2. Se oli ihan hyvä rata, parissa kohdassa meinasi livetä vain kynsistä. Loppu "suora" on radan haastavin kohta, oli takaatyöntöä ja välistä vetoa. Ja samantyyppinen oli hypärin alku, siinä vaan jäin ko estellä 3 pahasti jälkeen enkä ehtinyt välistä vetoa kunnolla tekemään joten hyl siitä napsahti. Mut muuten rata oli ehottomasti viikonlopun paras, vauhti tuntui hyvältä ja koira irtosi ja oli silti hyvin ohjattavissa.

Mutta päivän iloisin uutinen tuli Joensuun suunnalta (tai no Iisalmessa ne kisa oli), Tirrin velipuolestä Jodista tuli tänään agilityvalio! Eli ens viikonloppuna rotumestaruuskisoissa meijän WCD joukkueessa onkin sitten kaikki valioita . Ens viikon lauantaina suunnataan Annikan & Fiian kanssa Joensuuhun rotumestiksiin, ja sit on vuorossa piirinmestaruudet (ja Tirri kisaa silloin myös joukkueessa) ja sit oman seuran kisat. SM-nollia on nyt kasassa 4 kpl, kaikki agiradoilta ja kolmelta eri tuomarilta, kolme nollaa enää uupuu. Niin että jos possuflunssa on tullakseen, niin voisi tulla vasta tämän kolmen viikon kisarupeaman jälkeen...