Tämä meijän ongelma on ollut tiedossa jo pitkään, nimittäin Tirrin mieltymys putkiin, ja melko monta hylkyä sen takia on vuosien varrella napsittu, ja nyt taas... hyl x 2 oli meijän viikonlopun kisojen saldo. Ja molemmilla kerroilla belgin karvainen perä vilahti siis putken väärästä päästä sisään. Eka rata noista oli muuten ihan syvältä, oma ohjaus oli ihan hukassa ja meno sen mukaista. Mut tokarata oli hieno ja virheetön lukuunottamatta sitä hylky-kohtaa ;-) Viikonloppuna kisattiin vain lauantaina kun sunnuntaina olin ylitoimitsijana. Kokonaisuutena ihan näppärän ranka viikonloppu, molempina päivinä reilut 10 tuntia hallilla.

Hallikausi lähenee loppuaan, enää ensi viikolla hallissa reenataan. eilen reenit suunnittelin ihan Tirriä silmällä pitäen, putkiansoja sisältävän harjoituksen tein, ja siinä oli kohta myös viikonlopun b-kisasta. Ja taas siinä samaisessa kohdassa Tirri putkeen kosahti... useammankin kerran. Mut saatiin myös homma onnistumaan :-) Elikkä putkiansaa näköjään täytyy alkaa varmistamaan jo pari estettä aikasemmin ja ennen putkea edeltävää estetää ottaa kunnolla haltuun ja uudelleen heti sen esteen jälkeen, niin se ei sinkoa väärään päähän. Otin tuota putkiansa ohittamista nimenomaan vetämällä, kun oman vahdin tietäen usein on täysin mahdotonta ehtiä eteen valssia tai jotakin muuta vääntämään jotta pääsisi väärän putken pään eteen. Kontaktit ja kepit toimi hyvin, ne on nyt olleet hyvät reeneissä ja myös kisoissa. Kontakteilla ollaan nyt reenattu sitä, että itse olisin alastulolla reilusti kauempana koiraa, stoppaa hienosti, mut muutaman kerran reeneissä puomilla pysähtyy liian ylös, kun tahtoisin, että etutassut olisi maassa. Kisoissa puomilla teki alastulon hyvin. 

Pami ei juuri reenannut ole, sen verran kiireistä elo on ollut että yhtään ylimääräistä mutkaa hallille ei ole ehtinyt tekemään. Kesäkaudella Pami on kuitenkin Nooran kanssa jo ihan okk:n agiryhmissä, joten nyt sitten alkavat ihan viikottain reenaamaan. Kuitenkin viimeksi reenissä järkytyksekseni huomasin, että puomilla ylösmenolla loikkaa melko pitkälle... Ja minä kun aattelin, että tuota ylösmenoa ei noin pienellä tartte mitenkään erityisesti huolehtia.

Pääsiäisviikko oltiin lomalla pohjoisessa, pojat sai juosta vapaana ihan urakalla, pienimmällä meni muutama päivä toipua reissun jälkeen, oli pikkasen rauhallisempaa kaveria. Päivän ku olivat humputtaneet tunturissa, niin moottorikelkan reessä paluumatka maittoi koirillekkin, Tirrikin oli ihan umpiunessa vaikka kyyti ei ihan kaikken tasaisinta ollut.